tiistai 14. helmikuuta 2012

Turkka Hautala: Salo

Pidän episodielokuvista ja episodikirjoista. Minusta on hauskaa lukea tai katsoa tarinoita ihmisistä, jotka puuhailevat omiaan näennäisesti erillään muista, mutta joiden elämä kuitenkin linkittyy jatkuvasti toisiin ihmisiin ja heidän elämiinsä jonkun yhdistävän tekijän kautta. Turkka Hautalan Salo-romaanissa yhdistävä tekijä on paikkakunta, suomalainen pikkukaupunki.

Hassua muuten, miten usein Salo pomppasi uutisissa vastaan tätä kirjaa lukiessani: Nokia ilmoitti irtisanomisista Salon tehtaalla, Suomi sai salolaisen presidentin, viime sunnuntain Hesarissa oli iso juttu Björn Wahlroosista, joka myös on salolainen. Aikaisemmin en muista kiinnittäneeni mitään huomiota Salo-uutisiin mutta nyt niitä tuntui tulevan joka tuutista. Varsinkin tuo Nokian uutinen osui hämmästyttävästi yksiin kirjan kanssa, sillä kirjan ensimmäisessä episodissa matkapuhelintehtaan pomo tuskailee vasta kuulemiensa irtisanomisuutisten kanssa.


Tarinoiden kaikki henkilöt ovat jotenkin yksin, erillään muista. Vaikka tapahtumapaikkana on pienen kaupungin pienet ympyrät, henkilöiden väliset kohtaamiset ovat pintapuolisia, kaikki näkevät toisista vain ulkokuoren. Ainoastaan paikallinen kylähullu, Hattuleidi, tuntuu näkevän jonkinlaisen kokonaisuuden ja yhteydet tapahtumien välillä.

Lukija pääsee tiirailemaan kaupungin tapahtumia monesta kulmasta: narkkarin, grillimyyjän, pizzapojan, postinjakajan ja äitinsä kanssa asuvan nörttipojan tarinat muodostavat monisävyisen mosaiikin. Pidin kirjasta paljon, ainoastaan irakilaisen pizzalähetin tarinassa oli vähän paasaamisen makua. Sen päähenkilö oli liian kiiltokuvamainen ja särmätön ollakseen aito ja uskottava.

Salo on Hautalan esikoisromaani. Kun esikoinen on näin hyvä niin on kyllä aivan pakko tutustua kirjailijan muuhunkin tuotantoon. Paluuta olen joskus pyöritellyt kirjastossa käsissäni, mutta Väinö Linna -niminen päähenkilö sai epäröimään ja kirja jäi lainaamatta. Korjaan virheen seuraavalla kirjastokäynnillä!


Turkka Hautala: Salo (Gummerus 2009)
320 sivua
Kirjastosta

5 kommenttia:

  1. Haa, yksi lemppareistani :) Salossa muuten on viimeiset 30 vuotta "ennustettu" tai vähintääkin povattu Nokian kaatumista tai ainakin ryminällä kaupungista poistumista. Parhaillaankin aika moni mutisee partaansa: "Mitä minä sanoin...!" Siitä perspektiivistä oli aika kutkuttavaa lukea kirjan alkulukua ;) Mutta niin vain Hautalakin osoittautui profeetaksi, ikävä kyllä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oli kyllä jännä miten tämän kirjan lukeminen osui yksiin Nokia-uutisten kanssa. Piti ihan tarkistaa että minäs vuonna Hautalan kirja olikaan julkaistu, kun noin hyvin osui ajan hermolle.

      Poista
  2. Minulla on vähän hassuja Hautala-kokemuksia. Minulla oli Paluu, mutta se ei kiinnostanut yhtään ja annoin kirjan arvonnassa pois. Sitten huomasin, että kaikki kehuvatkin kirjaa todella paljon, samoin tätä esikoista. Ajattelin, etten nyt silti ala innostua, kun luettavaa on muutenkin, sanoisinko, riittävästi. Mutta nyt joulunpyhinä tämä Salo löytyi kirja-alesta kovakantisena muutamalla hassulla eurolla, joten pakkohan se oli kotiuttaa. Ehkä siis joskus vielä luenkin kirjan. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä kannattaa lukea, minä ainakin tykkäsin kovasti! Paluu odottelee nyt vuoroaan lukupinossa, en ihan heti Salon jälkeen halua siihen tarttua. Pitää lukea jotain muuta välissä ettei tule yliannosta kirjailijan tyylistä.

      Poista
  3. Oi, pidän tästä suuresti. Hienosti kirjoitettu.:)

    VastaaPoista