Minun isäni tapasi minun äitini junassa matkalla Luxorista Assuaniin.
Ranya El Ramlyn esikoisromaani Auringon asema on yksi lempikirjoistani. Se hiipi elämääni kuin varkain eräänä sateisena kesäpäivänä silloisen poikaystäväni mökillä. Silloinen anoppikokelas oli jättänyt kirjan pöydälle lojumaan, ja käperryin sen kanssa sohvannurkkaan sadetta pitämään. Ensilukemalta kirja oli minusta outo. En saanut siitä oikein otetta, mutta jotenkin se jäi mieleeni kummittelemaan, koska muutamaa vuotta myöhemmin ostin sen Sokoksen pokkarihyllystä itselleni. Ja rakastuin. Rakastuin sen runolliseen, toistavaan kieleen, Egyptin auringon paahteeseen, ääniin ja tuoksuihin joita tulvi kirjan sivuilta.
Olen sittemmin lukenut kirjan monta kertaa, ja se on edelleen ihana. Viimeisimmästä lukukerrasta on muutama vuosi aikaa, joten en todellisuudessa muista tarinasta paljoakaan, tunnelmasta sitäkin enemmän. Kirjan tunnelman lisäksi muistan aina sen sateisen ja koleahkon kesäpäivän mökillä, jossa en ole käynyt enää vuosiin. Poikaystävän kanssa tuli ero, ja myönnettävä on, että vaikka en hänestäkään juuri pahaa sanottavaa keksi, niin eniten suhteestamme jäin kaipaamaan sitä kesämökkiä.
Luen parasta aikaa Auringon asemaa, ja se tuottaa minulle kovasti päänvaivaa. Kertaalleen jätin sen jo kesken ja aloitin uudestaan alusta, mutta jokin siinä kiehtoo kuitenkin niin paljon että aion urakoida sen loppuun. :)
VastaaPoistaMinullekin se aukeni vasta toisella lukukerralla, joten kannattaa jatkaa sitkeästi!
VastaaPoistaLöysin Saran blogin kautta sinun kirjablogisi, ja jään innostuneena seuraamaan. Pitää varmaan myös lukea tuo Auringon asema, kun sitä on teidän molempien blogissa niin kauniisti kehuttu. :)
VastaaPoistaKiva että löysit tänne, ja tervetuloa lukemaan! Sinullakin on kiva blogi.
VastaaPoistaAuringon asema on kaunis kirja, suosittelen.