Olen aina (itsellenikin tuntemattomasta syystä) tykännyt lukea kaikenlaisia sairauskertomuksia, erityisesti syöpään ja syömishäiriöihin liittyviä. Tämän oudon taipumukseni johdosta päädyin lukemaan myös Marya Hornbacherin kirjan Elämä kateissa. Hornbacher sairastui bulimiaan jo 9-vuotiaana, ja myöhemmin bulimian rinnalle kehittyi myös vakava anoreksia. Hän kertoo tarinansa suorasanaisesti ja kaunistelematta, enkä voi kuin ihmetellä, miten kukaan voi selvitä tuollaisesta rääkistä hengissä. Elossa Hornbacher näyttää yhä olevan, ja on kirjoittanut lisääkin kirjoja tämän esikoisensa jälkeen, mm. kaksisuuntaisesta mielialahöiriöstä kertovan Madness: A Bipolar Life.
Elämä kateissa -kirjassa pisti korvaan muutama suomentajan erikoinen ratkaisu. Esimerkiksi ex-vaimosta käytettiin nimitystä entisvaimo, joka minusta kuulostaa vähän oudolta mutta myös aika näppärältä. Google ei löydä yhtään osumaa entisvaimo-haulla, joten tuskin olen ainoa jolle tämä sana oli ihan uusi tuttavuus. Toinen kielikorvaani häirinnyt sana on liikanainen. Se on kai ihan oikea sana, kun löytyy sanakirjastakin, mutta minusta liiallinen kuulostaisi paremmalta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti