Kylläpä nyt on iskenyt kertakaikkinen writer's block, kun en millään meinaa saada mitään kirjoitetuksi. Enkä luetuksikaan sen puoleen: en ole lomani jälkeen lukenut yhtään kirjaa, kun mikään ei nyt vain tunnu iskevän. No, välillä näin, eiköhän lukeminenkin ala taas maistua jossain vaiheessa. Jos kävisi vaikka kirjastossa katselemassa uutuushyllyä ja hakemassa inspiraatiota (ihan kuin kotona ei olisi tarpeeksi lukemista odottavia kirjoja...).
Päädyin tekemään koostepostauksen lomareissulla lukemistani kirjoista, kun en erillisiä merkintöjä näytä saavan aikaiseksi. Ihan sattumalta ne kaikki liittyivät aihepiiriltään toisiinsa: kaikissa sivuttiin jollain tavalla masennusta ja kuolemaa, erityisesti itsemurhaa. Olipa synkkää lomalukemista! En tiedä miten tällainen raskasmielinen kirjajoukko valikoitui lukupinoon. Osan tietysti otin itse kotoa mukaan, mutta lainasin pari kirjaa myös muilta matkalaisilta, ja nekin osuivat olemaan samaa aihepiiriä. No, ehkä niitä oli parempi lukea Espanjan auringossa kuin Suomen synkkyydessä!
Merete Mazzarellan Marraskuun otin matkaan siksi, että halusin ehdottomasti lukea sen marraskuussa. Kerrankin luen jotain ajankohtaista! :) Marraskuu on ensimmäinen Mazzarellalta lukemani romaani (eipä niitä olekaan tämän lisäksi kuin Pääsiäinen), aikaisemmin olen lukenut vain hänen esseeteoksiaan, joista olen tykännyt kovasti. Niin tykkäsin tästä romaanistakin. Kirjoitustyyli on hyvin samanlainen, pohdiskeleva, kuin esseissäkin, ja se jättää paljon tilaa lukijan omalle ajattelulle.
Kirja koostuu neljästä erillisestä tarinasta, jotka sijoittuvat lähitulevaisuuteen, tai itse asiassa hyvin lähelle nykyhetkeä - kirja on julkaistu 2004 joten silloin 2010-luku on ollut vielä tulevaisuutta. Tarinoista tuli mieleen Margaret Atwoodin teokset, Mazzarella maalailee samaan tyyliin varsin synkkää tulevaisuuden maailmaa. Ihan niin kylmää maailman meno ei onneksi (kaikilta osin) vielä ole kuin näissä tarinoissa, mutta paljon on pelottavankin tuttua: naistenlehden kolumnisti, joka kirjoittaa elämän ihanuudesta, nautinnoista, hyvästä ruuasta, sisustuksesta mutta kokee oman elämänsä täysin tyhjänä ja ahdistuu rapistuvasta ulkonäöstään; nuoret suomalaispojat jotka kaappaavat Yhdysvaltoihin matkalla olevan lentokoneen ja ilmoittavat edustavansa Petri Gerdtin muistoyhdistystä; pankki, jonka verkkoasiakaspalvelussa pankkineidin ulkonäkö on etusijalla, ja etuasiakkaat voivat vaatia ties minkälaisia palveluja; yritys, joka elämänlaadun tarjoamisen sijasta räätälöi asiakkaalleen juuri hänen näköisensä kuoleman. Mihin maailma on menossa ja mikä on ihmiselämän arvo, tuntuu Mazzarella kysyvän. Ajatuksia herättävää lukemista.
Eppu Nuotion Peiton paikka oli matkalukemiseksi hyvin sopiva pienikokoinen pokkari. Sisällöltä en odottanut kauheasti, koska en jostain syystä oikein pidä Eppu Nuotion julkisuuskuvasta. Ennakkoluulojani uhmaten päätin kuitenkin tämän kirjan lukea, kun kaverikin sitä suositteli. Ja tykkäsin kyllä. Sujuvaa kerrontaa, hienoa ajankuvausta, kevyehköä luettavaa mutta ei mitään hömppää. (Masennusta ja itsemurhaa oli tässäkin.) Tarina on 1960-luvun Varkauteen sijoittuva kasvukertomus, ja käsittääkseni osa jonkinlaista kirjasarjaa. Saatan lukea jatkoakin, jos kirjoja osuu sopivasti kohdalle, mutta en niin paljoa innostunut että jatko-osia alkaisin varta vasten metsästämään.
Markku Pääskysen Vihan päivä oli minulle aivan tuntematon tapaus, vaikka sen on ollut Finlandia-ehdokkaana 2006 (jolloin Kjell Westön Missä kuljimme kerran voitti palkinnon). Hienoa että kirja tuli nyt vastaan, se oli nimittäin todella vaikuttava, joskin myös ihan kauhean ahdistava. (Varmaan arvaatte jo mitä aiheita siinä käsitellään.) Pääskysen tuotantoon pitää perehtyä tarkemmin, jospa sieltä löytyisi muitakin helmiä.
Veikko Huovisen Pojan kuolema on kirja, jota ei voi arvostella. Mitä voi sanoa teoksesta, jossa kirjailija-isä purkaa tuntojaan oman poikansa itsemurhasta? Sanon silti, että hieno ja rohkea kirja.
Alan Drew'n Vesipuutarhat sijoittuu Istanbuliin, jossa muslimityttö ja amerikkalainen kristityn perheen poika ihastuvat toisiinsa. Maanjäristys tuhoaa molempien perheiden kodit, ja perheet joutuvat entistä lähempiin tekemisiin toistensa kanssa, kun muslimiperhe päätyy amerikkalaisen avustusjärjestön leirille. Kulttuurit, perinteet ja arvot kolisevat vastakkain. Nuorten rakkaustarinan lisäksi kirjassa käsitellään paljon nykymaailman ongelmia, kuten kulttuurien ja uskontojen kohtaamista, pakolaisten asemaa ym. mutta se ei tee kirjasta tylsää, tarina vie niin hyvin mukanaan. Muslimityttö Iremin isä on kiinnostava hahmo, jota jotenkin on pakko arvostaa, vaikka ei samaa mieltä asioista olisikaan.
Huh, siinä kaikki! Tulipa pitkä postaus, kiitos jos jaksoit lukea loppuun asti!
Mielenkiintoisia kirjoja olet lukenut! Voisin lukea nuo kaikki. :)
VastaaPoistaOlen lukenut noista mainitsemistasi vain Pojan kuoleman ja se jäi minultakin bloggaamatta, vaikka hieno, koskettava ja jotenkin tyyliks kirja olikin. Tuollaisiin henkilökohtaisiin kirjoihin ei ole mitään sanomista. Sen muistan, että olisin halunnut sanoa Huoviselle, että älä syytä itseäsi,ei se ollut sinun syysi!
Jenni: ihan samaa mietin, Huovisen kirja oli niin henkilökohtainen ettei siitä voi oikein sanoa mitään. Hienoa kuitenkin että hän sen kirjoitti, ehkä saman kokeneet saavat siitä vertaistukea ja muillekin se avaa itsemurhan tekijän omaisten tuntoja.
VastaaPoistaMuistan, että kun Pojan kuolema -kirja oli esillä kustantamon uutuusluettelossa, siinä luki että kirjailija ei aio antaa aiheesta haastatteluja. Ja sen linjan Huovinen taisi pitää loppuun asti, aihe oli niin kipeä. Kuitenkin hän halusi kirjoittaa kirjan, koska monet omaiset ovat samassa tilanteessa. Ihailtavaa.
VastaaPoistaLukutoukka: sama maininta haastatteluista kieltäytymisestä oli myös kirjan kansiliepeessä. Ihan ymmärrettävää. Kun on tuollaisen asian kirjaksi purkanut niin tuskinpa sitä haluaa enää jauhaa toimittajille moneen kertaan. Kirjassa oli sanottu kaikki mitä hän halusi aiheesta sanoa, ja minusta se riittää hyvin.
VastaaPoistaOlen samaa mieltä, että henkilökohtaisia, kipeistä aiheista kertovia ei-fiktiivisiä
VastaaPoistakirjoja ei oikein voi eikä halua arvioida (toki niistä voi silti kirjoittaa). Haluaisin lukea tuon Huovisen kirjan.
Yritin lukea Pääsiäistä viime pääsiäisenä, huonolla menestyksellä. Mazzarellan esseeteoksia rakastan.
Maria: minun pitää varmaan lukea Pääsiäinen ensi pääsiäisenä, kun kerran Marraskuunkin luin marraskuussa. :)
VastaaPoistaKyllä jaksoin lukea loppuun. :) Mazzarella kiinnostaa minua. Olen lukenut aiemmin vain Illalla pelataan Afrikan tähteä, johon ihastuin, ja nyt on menossa Uskottomuuden houkutus. Hyvältä vaikuttaa sekin!
VastaaPoistaMarkku Pääskynen on mahtava kirjailija. Olen lukenut häneltä Vihan päivän lisäksi Enkelten kirjan, ja molemmat ovat loistavia. Vihan päivä oli ehkä vaikuttavampi, todennäköisesti aiheensa takia. Vähän säästelen hänen muita teoksiaan, mutta pian voisi olla taas Pääskysen vuoro.
Tuosta Vesipuutarhoista taisin sanoakin, että se löytyisi hyllystäni, mutta ei ole tullut vielä luetuksi. Hyvältä kyllä kuulostaa kuvailemanasi!
Pääskysestä pidän kovasti, aiemmin mainittujen lisäksi ainakin Tämän maailman tärkeimmät asiat on mahtava. Sen sijaan Vastaavuuksia on ihan kuin eri kirjailijan kirjoittama, en saanut minkäänlaista otetta teokseen. Kahlasin väkisin loppuun asti, mutta ei kirkastunut missään vaiheessa. Outo tapaus.
VastaaPoista