sunnuntai 4. joulukuuta 2011

Mathias Malzieu: Sydämen mekaniikka

Mathias Malzieun Sydämen mekaniikka oli melkoinen pettymys. Tarina kuulosti lupaavalta: timburtonmainen aikuisten satu pojasta, jolla on sydämen paikalla käkikello. Poikaa on lapsesta saakka varoiteltu koskaan rakastumasta, koska käkikellosydän ei kestäisi niin suuria tunteita, mutta totta kai käy juuri niin, että poika rakastuu korviaan myöten likinäköiseen laulajattareen.

Kirjan ulkoasu on tosi hieno, ja senkin takia olisin halunnut tykätä kirjasta. Graafinen suunnittelu on Jenni Noposen käsialaa.


Mutta kun ei niin ei. Kirjassa ei ulkoasua lukuunottamatta ollut oikein mitään mistä olisin pitänyt. Meinasin luovuttaa jo parin ensimmäisen luvun jälkeen, mutta koska sivuja oli vain parisataa ja riviväli iso, päätin kuitenkin taistella tarinan loppuun. Eipä se siitä parantunut, mutta tulipahan luettua. Timburtonmaisuutta tarinassa ei minusta juurikaan ollut, mitä nyt henkilöt olivat lähes kaikki jollain tavalla friikahtaneita ja suuri osa tapahtumista sijoittui yöaikaan. Burtonin henkilöitä kohtaan tuntee aina sympatiaa, mutta nämä tyypit jättivät kylmäksi. Ja päähenkilö Jack oli minusta ihan nuija.

Sydämen mekaniikka tuntuu jakavan mielipiteitä: toiset tykkäävät valtavasti ja toisille ei kolahda yhtään. Ainoastaan kannesta tunnutaan olevan varsin yksimielisiä, se on kerännyt kehuja monesta blogista.

Muita arvioita:
Aamuvirkku yksisarvinen
Humisevalla harjulla
P.S. Rakastan kirjoja
Järjellä ja tunteella
Kirjojen keskellä

Mathias Malzieu: Sydämen mekaniikka (Gummerus 2011)
Ranskankielinen alkuteos: La Mécanique de coeur (Flammarion 2007)
Suomentanut Lotta Toivanen
Sivuja 221
Kannen suunnittelu Jenni Noponen

2 kommenttia:

  1. Tämä on tosiaan jakanut lukijoitaan. Minä kuulun niihin, jotka ihastuivat, vaikka toki kirjasta paljon puutteita löysinkin:
    http://luminenomena.blogspot.com/2011/10/mathias-malzieu-sydamen-mekaniikka.html

    VastaaPoista
  2. Tämä on todella, kuten mainitsit, jakanut mielipiteitä! Minustakin Jack oli nuija, mutta minusta se oli piristävää. Olen viime aikoina kyllästynyt siihen, että aina päähenkilöiden tulisi olla sympaattisia tai samaistuttavia. Välillä on hauskaa lukea jostakusta täysin kusipäästä tai sitten nuijasta, (kuten Jack).

    VastaaPoista