Tuomas Kyrö: Kerjäläinen ja jänis

Tuomas Kyrö taitaa olla tänä vuonna eniten lukemani kirjailija. Ainakin vuoden loppupuoliskolla hän on ylivoimainen: luin ensimmäisen Kyröni, Mielensäpahoittajan, elokuussa, ja Kerjäläinen ja jänis on jo neljäs lukemani Kyrön teos. Tähän sopiikin hyvin Mielensäpahoittajan lausuma: Se ensimmäinen on aina paras. Auto ja nainen ja musiikki. Ja ainakin tässä tapauksessa myös kirja, koska muut Kyrön kirjat eivät ole minusta päässeet ihan Mielensäpahoittajan tasolle. Eivät muutkaan huonoja ole olleet, mutta Mielensäpahoittaja asetti riman aika korkealle.

Romanialainen Vatanescu lähtee Suomeen kerjäläiseksi, koska hän haluaa pojalleen paremman elämän ja ennen kaikkea nappulakengät. Kerjäläisen elämä ei ole hääviä eikä sillä rikastu, varsinkaan kun ihmiskauppaa harjoittava Järjestö ja sen edustaja Jegor Kugar vie suurimman osan tuloista. Kun vielä virkavalta tuhoaa kerjäläisten leirin ja Kugar antaa Vatanesculle potkut, Vatanescu on täysin omillaan, kodittomana, rahattomana ja paperittomana vieraassa maassa. Puistosta tarttuu matkaan nuorisojoukon jahtaama citykani, ja siitä alkaa Vatanescun seikkailu pitkin Suomea, kani kainalossa.

Olen lukenut Arto Paasilinnan Jäniksen vuoden joskus lapsena, enkä muista siitä juuri mitään. Jos se olisi tuoreemmassa muistissa niin yhtymäkohtia näiden kahden kirjan välillä olisi varmaan löytynyt paljonkin. Nyt osasin yhdistää vain perusidean, eli sen että Vatanen tai Vatanescu reissaa Lapissa jäniksen kanssa.

Kyrön kirja on hauska ja sympaattinen, mutta ei se kuitenkaan jää mieleen kovin mullistavana lukukokemuksena, eikä tullut sellainen olo että tämän voisin lukea toistekin. Ihan viihdyttävä tarina, ja toki myös hieno kunnianosoitus Arto Paasilinnalle.

Tuomas Kyrö: Kerjäläinen ja jänis (Siltala 2011)

Sivuja 328

Kansi: Elina Warsta