David Nicholls: Starter for Ten

Luin muutama kuukausi sitten David Nichollsin One Dayn, josta tykkäsin aivan mahdottoman paljon, ja niinpä päädyin poimimaan kirjakaupan pokkarihyllystä sen edeltäjän. Starter for Ten näytti keränneen ihan mukavia arvosteluja, joskaan ei ihan samanlaista hehkutusta kuin One Day. Ihan mukava kirja se olikin, mutta 18-vuotiaan nörttipojan elämä ei tarjonnut minulle samanlaisia samastumiskohteita kuin vaikkapa One Dayn Emma.

On vuosi 1985 ja kahdestaan äitinsä kanssa asuva Brian on aloittamassa ensimmäistä vuottaan yliopistossa. Isä on kuollut Brianin ollessa 12-vuotias. Brianin parhaita muistoja isästä ovat yhdessä tv:stä katsotut University Challenge-tietokilpailut, ja kun yliopistolla haetaan jäseniä UC-joukkueeseen, Brian tahtoo ehdottomasti mukaan - varsinkin, kun joukkueessa on myös ihana Alice Harbinson, rikkaan perheen hemmoteltu tytär, joka tulee aivan eri maailmasta kuin köyhässä duunariperheessä varttunut Brian.

Starter for Ten on lämminhenkinen nuoruuden kuvaus, jonkinlainen kasvutarinakin. Mukana on kaikille tuttua ensimmäisien opiskeluvuosien epävarmuutta, iho-ongelmia, epätoivoisia ihastuksia, noloja tilanteita ja liiallista (itse valmistetun) alkoholin juomista. Brian on ihan sympaattinen hahmo, mutta välillä kyllä aivan nuija - toisaalta, kukapa ei teini-ikäisenä välillä olisi.

Dialogi on tässäkin kirjassa (kuten One Dayssakin) todella sujuvaa ja luontevaa, se on selvästi Nichollsin suurimpia vahvuuksia. Myös ikävaiheen kuvaus on hyvin onnistunutta, jopa niin, että kirjaa lukiessa ihan pystyi aistimaan nuorten miesten testosteronihien, eilen juodun kiljun, finnivoiteen ja liiallisen partaveden muodostaman hajuyhdistelmän.

Ihan viihdyttävä kirja, välillä hauskakin, mutta ehkä juuri tuon liian vahvan teinipoika-aspektin myötä ei ihan minun suosikkini. (Tai sitten tarina herätti vain liian noloja muistoja omasta nuoruudesta.)