Ali Shaw: Tyttö joka muuttui lasiksi

Syrjäisellä St. Haudan saariryhmällä koko ikänsä asunut Midas tapaa valokuvausretkellään metsässä hauraan ja sairaanoloisen tytön, Idan, jolla on jalassaan reilusti liian isot saappaat. Midas ja Ida tutustuvat vähitellen ja saappaiden salaisuuskin paljastuu: Idan jalat ovat lasia, ja lasittuminen leviää pikkuhiljaa sääriä ylöspäin. Ida on tullut St. Haudalle etsimään miestä, jonka hän uskoo tietävän parannuskeinon tähän kummalliseen sairauteen.

Saarilla tapahtuu muutakin outoa: metsissä liikkuu otus, jonka katse muuttaa kaiken valkoiseksi, suonsilmässä lepää lasinen miehen ruumis ja salaperäinen Henry Fuwa kasvattaa erikoista siivekästä karjalaumaa.

Ali Shaw'n Tyttö joka muuttui lasiksi on kaunis, synkähkö aikuisten satu. Se sopi hyvin luettavaksi näin syksyllä, St. Hauda's Landillakin nimittäin on pimeää, kylmää ja loskaista (kylmyys ja loskaisuus ovat onneksi vielä antaneet reaalimaailmassa odottaa itseään). Shaw kuvaa karua ympäristöä ja talven tunnelmaa elävästi ja vivahteikkaasti:

Siltojen toiselle puolelle päästyä näki etelänpuoleisella rannikolla loikoilevan Gurmtonin, mutta sitten tie työntyi toisenlaiseen tunneliin: mäntyjen lomitse ylämäkeen kohoavaan hämärään kuiluun. Uneliaat metsät tihenivät sisämaahan päin. Pyökit seisoivat tyrmistyneinä varisseiden lehtiensä lammikoissa. Hopeapoppelit olivat kuin kuunsäteitä. Nuo puut saattoivat olla mitä vain: Midas ohitti eukon, hirven ja aluskasvillisuuden sekaan kyyristyneen saalistavan kissan.
Sitten salmen yli ja eteenpäin Ferry-saarelle, missä metsä harveni silmänkantamattomaksi rämeeksi. Midas oli nyt suolla, ja suo...Niin, se näytti aina samalta.

Pidin kirjan tunnelmasta ja tarinakin oli kiinnostava, mutta henkilöhahmot jättivät vähän toivomisen varaa. En oikein kiintynyt keneenkään heistä, joten tarina ei aiheuttanut minkäänlaisia myötäelämisen tunteita, vaikka siihen selvästi oli pyrkimystä. Midas ja Ida ovat ihan sympaattisia hahmoja, mutta jäävät kuitenkin jotenkin etäisiksi. Jos heissä olisi ollut enemmän henkeä, olisin pitänyt kirjasta vielä paljon enemmän. Muut henkilöt jäävät vieläkin ohuemmiksi, esimerkiksi Henry Fuwasta olisin halunnut saada enemmän irti. Lisäksi aika monta asiaa jäi lopussa auki - en nyt kerro niistä tarkemmin etten paljasta liikaa. Loppu ei minusta ollut huono, mutta jäin ihmettelemään, että miksi joitakin sivujuonia edes aloitettiin, kun niihin ei tullut minkäänlaista tolkkua lopussa.

Kirja oli puutteistaan huolimatta miellyttävä lukukokemus, ja sopii fantasiaelementteineen mainiosti pieneksi todellisuuspaoksi ja lääkkeeksi syysväsymykseen. Sohvannurkka, lämmin viltti ja kuppi kuumaa kaakaota sopivat tällaisen tarinan seuraksi.

Kirjan kansi on minusta valtavan kaunis ja hyvin kirjan tunnelmaan sopiva. Mutta miksi ei mistään löydy tietoa sen suunnittelijasta?

Muita blogiarvioita: Järjellä ja tunteella, Kirjamielellä, Odota mä luen tän eka loppuun, Lumiomena

Ali Shaw: Tyttö joka muuttui lasiksi (Atena 2011)

Alkuteos: Girl with Glass Feet

Suomentaja: Taina Wallin

Sivuja 330