Karolina Ramqvist: Tyttöystävä

Pyörittelin Karolina Ramqvistin Tyttöystävää pitkään käsissäni kirjaston viikkolainahyllyllä. Kirja jotenkin veti minua puoleensa, mutta pelkäsin sen olevan joko liian dekkarimainen (tyttöystävä on osallisena miehensä rikollisissa puuhissa) tai liian chick-litiä (gangsterien heilat bailaavat ja shoppaavat miestensä kyseenalaisin keinoin hankituilla rahoilla). Onneksi päädyin epäilyksistäni huolimatta lukemaan kirjan, sillä se osoittautui paljon ennakkoluulojani älykkäämmäksi, ja pidin siitä todella paljon.

Karin asuu hulppeassa merenrantahuvilassa, jonka John on hänelle ostanut. Karin tietää, että John on rikollinen ja omaisuus on hankittu "verirahoilla", kuten Karinin äiti sanoo. Mutta Karin ei välitä. Hän elää juuri sellaista elämää, josta on aina haaveillut. Häntä ei kiinnosta työnteko tai opiskelu, hän haluaa vain olla Johnin kanssa ja nauttia ylellisestä elämästä. Mutta nyt John on lähtenyt työmatkalle, hänellä on niitä usein, ja Karin on yksin kotona. Hän on yksinäinen, ei tiedä mitä tekisi ilman miestään, pelkää jatkuvasti että John ei tulekaan takaisin. Karin tietää, että rikollisjengin muiden miesten tyttöystävät ovat samassa tilanteessa, mutta asiasta ei voi puhua - osin salakuuntelun pelossa, osin siksi, ettei kukaan halua myöntää, ettei ulkoisesti täydellinen elämä ehkä olekaan aina niin täydellistä.

Tämä on ensimmäinen päivä.
Hän on juuri lähtenyt.
Olen yksin.
Seison keittiössä.
On aamu ja mieheni on lähtenyt töihin, näin voisi sanoa. Ennen kuin hän sulki oven, hän huikkasi: nähdään pian.
Tietysti, kultaseni. Nähdään pian.
Seison taas kerran tässä, tuttujen äänten jälkeen lankeavassa tutussa hiljaisuudessa. Hänen äänensä, ovi, auto, pihan sora. Kädessäni oleva lasi lentää ilmassa täydellisessä kaaressa ja paiskautuu tiskialtaan yllä olevaan kaakeliin. Veden ja lasin ääni marmoria ja ruostumatonta terästä vasten.
On vain muistettava siivota jäljet ennen kuin hän tulee kotiin.

Karin vaikuttaa melkoiselta tyhjäpäältä, mutta silti hänen hahmonsa on kiinnostava. Mikä saa nuoren naisen haluamaan elämää miehen varjossa, ilman mitään omaa? Tätä ihmettelevät Karinin äiti ja siskotkin. Siskot ovat hyvin koulutettuja (toinen on lääkäri) ja itsenäisiä naisia. He eivät koskaan suostuisi elätettäviksi, he eivät halua olla toisten armoilla, he eivät halua seurata toista, he vihaavat sitä että asiat yksinkertaisesti tapahtuvat. He eivät koskaan halua antaa mennä, he haluavat aina itse olla ohjaksissa. Minä haluan aina antaa mennä.

Ramqvist kuvaa taitavasti Karinin ahdistusta ja yksinäisyyttä. Hän on kuin eläin häkissä, mihinkään ei voi lähteä ja vaikka voisikin, ei tiedä mihin menisi. John on Karinille koko elämä, ja Johnin ollessa poissa kaikki pysähtyy. Karinin rakkaus Johnia kohtaan on jotenkin hirveän kaunista ja romanttistakin, mutta toisaalta pieni feministi minussa huutaa, että hanki nyt hyvä nainen elämä. Karin kyllä itsekin tiedostaa tilanteensa, mutta perustelee valintojaan sillä, että tämä elämä on juuri sitä mitä hän on aina halunnut - vaikka välillä hän ei ole ollenkaan varma, mitä haluaa.

Voisin kirjoittaa Karinista vaikka pienen esseen, niin paljon hänen elämänsä ja valintansa jäivät kirjan lukemisen jälkeen mietityttämään. Ehkä on kuitenkin parempi, että luette kirjan itse. Nyt minun tekisi mieli katsoa Mafiaveljet-leffa: Karinilla on jonkinlainen pakkomielle elokuvasta ja varsinkin Henry ja Karen Hillistä, joiden suhdetta hän jatkuvasti vertaa Johniin ja itseensä. Olen nähnyt leffan joskus vuosikausia sitten enkä muista siitä juuri mitään, mutta nyt pitänee katsoa se uudestaan.

Kirjasta ovat bloganneet ainakin Norkku, anni.M ja Rachelle.

Karolina Ramqvist: Tyttöystävä (Helsinki-kirjat 2011)

Alkuteos Flickvännen

Suomentanut Riie Heikkilä

280 sivua