Jonathan Carroll on aina ollut vähän vaikea pala minulle. Joistain hänen kirjoistaan olen tykännyt aivan valtavan paljon, toiset ovat lähinnä vain ärsyttäneet.
Naurujen maa on tähän mennessä ehdottomasti paras lukemani Carrollin kirja, se oli aivan huikea tarina. Muutamat muut hänen teoksensa ovat tavallaan viehättäneet kaikessa outoudessaan ja aivan uskomattomissa juonenkäänteissään, mutta niitä on myös vaivannut sekavuus ja ehkä liiallinenkin outous. Tosin Carrollin kirjat ovat sellaisia, että niitä ei missään tapauksessa kannata lukea väsyneenä, koska silloin putoaa aivan varmasti kärryiltä, niin tiukkoja mutkia juoni välillä tekee.
Edellinen lukemani Carroll,
Outside the Dog Museum, oli muistaakseni melkoinen pettymys, joten en ole muutamaan vuoteen uskaltanut tarttua hänen kirjoihinsa. Nyt kuitenkin sain kaverilta
Sleeping in Flamen suositusten kera, ja Carroll-taukoni päättyi onnellisesti: tarina tempaisi mukaansa ja kuljetti oikein viihdyttävästi loppuun saakka.
Kirjan juonesta on vaikea sanoa mitään ilman että pilaa muiden lukunautinnon, oudot juonet kun ovat Carrollin leipälaji. Tarina alkaa, kun näyttelijä-käsikirjoittaja Walker tapaa elämänsä naisen, kauniin Marisin, joka on taiteilija ja rakentaa legopalikoista kaupunkeja. Heidän tapaamisensa myötä Walkerin elämässä alkaa kuitenkin tapahtua outoja asioita, hän näkee eläväntuntuisia, eri aikakausiin sijoittuvia unia ja tuntuu jopa saaneen yllättäen maagisia kykyjä. Sitten Maris löytää eräältä hautausmaalta hautakiven, jossa on aivan Walkerin näköisen miehen kuva. Walker alkaa selvittää haudatun miehen taustaa, ja hänen elämänsä muuttuu koko ajan oudommaksi, ja vaarallisemmaksi - joku ei tunnu haluavan Walkerin ja Marisin olevan yhdessä.
Ääh, on niin vaikea selittää mistä kirja kertoo, että parempi että luette itse. :) Se on jonkinlaista maagista realismia, ehkä vähän fantasiaakin, mutta hyvin vaikeata luokitella. Aikuisten satu? Ainakin Grimmin veljesten sadut liittyvät vankasti tarinaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti