Sami Hilvon Viinakortti sai jonkin verran mediahuomiota julkaisunsa aikoihin vuonna 2010, ja silloin ajattelin että teos vaikuttaa hyvin kiinnostavalta. Sittemmin se kuitenkin unohtui pitkäksi aikaa, kunnes reilu viikko sitten löysin kirjan pieksämäkeläisen puiston nurmikolta. Sieltä se lähti mukaani ja päätyi lähes saman tien luettavaksi. Nyt olen jo muutaman päivän haudutellut kirjaa mielessäni. Tiesin kyllä heti pitäväni kirjasta, mutta silti on ollut jotenkin hankalaa muotoilla ajatuksia blogitekstin muotoon.
Mikael tulee isovanhempiensa taloon isoäitinsä hautajaisiin. Suhteet muuhun sukuun eivät ole kovin lämpimät tai läheiset, mutta isovanhempien talossa Mikael viihtyy, ja jää hautajaisten jälkeen sinne asumaan. Hän alkaa tutkia isoisän vanhoja papereita ja sodanaikaisia päiväkirjoja, ja löytää niistä aivan uudenlaisen isoisän: alkoholisoituneella nimismiehellä oli ollut vuosia kestänyt rakkaussuhde Toivo-nimisen miehen kanssa.
Pidin tosi paljon Sami Hilvon kerrontatyylistä. Se on niukkaa ja tiivistä ja jättää lukijalle paljon tulkittavaa rivien väliin. Urhon ja Toivon rakkautta on kuvattu kauniisti ja miehisen karheasti, eivätkä seksikohtauksetkaan olleet minusta liian graafisia, vaikka joissain arvioissa niitä on vähän paheksuttu.
Ainoa vähän häiritsemään jäänyt asia kirjassa on se, että Mikaelin suvun miehet tuntuivat järjestään olevan homoja. Se tuntui vähän liiottelulta, kun ei kuitenkaan periytyvästä ominaisuudesta ole kyse. Toisaalta se ei suuremmin haitannut, koska henkilöt ja heidän väliset suhteensa olivat niin kiinnostavia. Olisi ollut mielenkiintoista saada tietää enemmänkin esimerkiksi Mikaelin ja hänen äitinsä suhteesta, mutta toisaalta oli hyvä, että tarina keskittyi oleelliseen eikä rönsyillyt sivupoluille.
Kirjan alun hedelmäpuiden kasvatusohje on hieno ja sopii kirjan teemaan hyvin:
Oikea sääntö hedelmäpuiden kasvatuksessa on se, ettemme saa koskaan pakottaa puuta muodostumaan vastoin sen omaa taipumusta, vaan päinvastoin tulee meidän kaikella tavalla tukea ja auttaa sitä. Tosin voidaan vastakkaiseenkin suuntaan menetellen saavuttaa varma tulos, mutta tavallisesti seuraa siitä myös rangaistus ennemmin tai myöhemmin.
Minäkin pidin tästä kovasti, mutta olin samaa mieltä siinä, että suunnilleen kaikkien paljastuminen homoiksi oli aika absurdia. :) Silti tosi vahva ja kaunis esikoinen.
VastaaPoista