lauantai 30. heinäkuuta 2011

Suomeksi / In English / På svenska

Minulla on jo pitkään ollut mielessä kirjoittaa eri kielillä lukemisesta, ja nyt vihdoin saan blogauksen aikaiseksi, kiitos Lumiomenan tontilla aiheesta käydyn keskustelun.

Luen kirjoja suomeksi, englanniksi ja vähän myös ruotsiksi, tosin harmittavan harvoin. Myös ranskaa osaan pikkuisen, ja olen ainakin yhden kirjan lukenut ranskaksi - tosin se oli Guicheteau Philippen Sunnuntaikirjeitä Suomesta, jossa oli aina yhdellä aukeamalla sama kirje ensin ranskaksi ja viereisellä sivulla suomeksi. Luin kirjeet ranskaksi, mutta välillä tarkistin viereiseltä sivulta jonkin oudon sanan merkityksen tai varmistin, että olenko ymmärtänyt asiaa sinne päinkään... Hyvä kirja ranskan opetteluun siis. Minun pitäisi ehkä yrittää lukea ranskaksi helppoja lasten- ja nuortenkirjoja, jotta sanavarasto vähän karttuisi, ranskanopiskelustani kun on jo toistakymmentä vuotta aikaa. Kertauskurssikaan ei olisi pahitteeksi.


Ruotsiksi pystyn lukemaan kirjoja, joissa on selkeä juoni ja yksinkertaista kieltä, esimerkiksi dekkareista selviän hyvin. Viime kesänä luin Tove Janssonin Sommarbokenin ruotsiksi, ja siinä karttui ainakin saaristolaissanasto. Aluksi piti käyttää ahkerasti sanakirjaa, kun enhän minä kuivan maan kasvattina tiedä mereen ja saaristoon liittyvää sanastoa kunnolla edes suomeksi, mutta kirjan loppua kohti huomasin, että lukeminen alkoi sujua ja pystyin jo nauttimaankin siitä. Janssonia olisi ihana lukea ruotsiksi enemmänkin, joitain Muumi-kirjoja olen saattanut joskus vuosia sitten lukeakin. Samoin Merete Mazzarellaa haluaisin lukea ruotsiksi, ja Kjell Westötä (vai Westöä?). Suomessa on itse asiassa paljon kiinnostavia ruotsinkielisiä kirjailijoita.


Englanniksi luen varmaan suunnilleen yhtä paljon kuin suomeksi, ja lähes yhtä sujuvasti. Minulla on aina monta kirjaa yhtaikaa meneillään, ja yleensä niistä ainakin yksi on englanninkielinen. Kun hyppelehtii eri kirjojen välillä, on jotenkin helpompaa pitää tarinat erillään, jos kirjat ovat erikielisiä. Jos lukisin kahta suomenkielistä romaania vuorotellen, tuntuu että ne sekaantuisivat helposti toisiinsa, mutta erikielisten kirjojen vuorottelussa ei koskaan tule sitä ongelmaa. Olen huomannut samantapaisen ilmiön taustaäänten suhteen: jos luen suomenkielistä kirjaa, voin ihan hyvin kuunnella samalla englanninkielistä musiikkia, eivätkä ne häiritse toisiaan. Tosin jos luen englanniksi, niin taustalla soiva suomenkielinen musiikki kyllä häiritsee, koska silloin jään kuuntelemaan laulujen sanoja. Englanninkieliset lyriikat on helpompi jättää huomiotta. Nykyään kylläkin kuuntelen tosi harvoin mitään samalla kun luen, sillä tykkään keskittyä lukemiseen silloin kun luen, ja musiikinkuuntelulle on sitten omat hetkensä.


Rakastan erilaisia murteita, vaikka ne välillä saattavatkin vieraalla kielellä lukiessa aiheuttaa vähän päänvaivaa. Ruotsini on sen verran huteraa että murreilmaisut ja muut sanoilla leikittelyt yms. taitavat mennä useimmiten yli hilseen, mutta englanniksi ymmärrykseni useimmiten riittää. Esimerkiksi Iain Banks käyttää kirjoissaan ihan huikeaa skottimurretta - välillä on pakko lukea ääneen ymmärtääkseen mitä sanotaan. Tässä pätkä Crow Roadista:


Lachy glanced from side to side. "It's the petrol," he said, voice low.
"The petrol?" Kenneth didn't understand.
"Load of absolute rot, if you ask me," Fergus sneered.
"Na; it's true," Lachlan said. "See the Navy boys, oot oan the flying boat base?"
"Aye," said Kenneth, frowning.
"They pit this green dye in thur petrol, an if yer foun wi that in the tank uv yer motor car, ye get the jile. But if ye pit the petrol through breed, the dye comes oot, an ye can use the petrol an naebudy kens a thing. It's true." He sat back. "And that's why we huv green breed in oor hoose, sometimes."

Jos koko kirja olisi kirjoitettu skottimurteella, sen lukeminen voisi olla aika raskasta, mutta pieninä pätkinä vuorosanoissa se on minusta pelkästään mahtavaa. On hauskaa joutua välillä vähän rassaamaan aivojaan! Vieraalla kielellä lukeminen on muutenkin mitä parhainta aivojumppaa. Minusta on aina tosi innostavaa ja kannustavaa huomata, että esimerkiksi ruotsinkielistä tekstiä lukiessa yhtäkkiä tajuan jonkun sanaleikin tai muun kielellisen vitsin - silloin huomaa taas oppineensa jotain ja olevansa vähän paremmin sisällä vieraassa kielessä.

5 kommenttia:

  1. Minäkin olen lukenut ranskaksi tuon mainitsemasi Sunnuntaikirjeitä, sekä Anna Gavaldan Je voudrais que quelq'un m'attende quelque part ja Saint-Exuperyn Le Petit Princen (nekin olin lukenut ensin käännöksinä), siinäpä ne ja kaikki muistaakseni lukioaikana, kun kielitaitoa oli vähän kertynyt ja opiskelin ranskaa monta kurssia. Ruotsiksi osaan lukea kirjoja joten kuten, englanniksi aika hyvin, mutta viime aikoina en ole lukenut kaunokirjallisuutta vierailla kielillä, koska se väistämättä hidastaa lukemista ja lukuaika on muutenkin kortilla. Lisäksi lähikirjastomme kokoelmat ovat aika vaatimattomat.

    VastaaPoista
  2. Anna Gavaldaa olisi ihana lukea ranskaksi, uskaltaisinkohan joskus kokeilla...tuon Toivon että joku odottaisi minua jossain olen lukenut suomeksi, samoin Pikku Prinssin.
    Minä olen sikäli onnellisessa asemassa, että kaupungin pääkirjasto on parin korttelin päässä, joten valikoimaa riittää monella kielellä. Minulla on myös tapana ostaa englanninkielisiä kirjoja lentokentiltä aina kun reissaan, kenttien kirjakaupoissa on monesti hyviä pokkaritarjouksia. :)

    VastaaPoista
  3. Tuo Crow Roadista lainaamasi pätkä on aika hurja. :) Kirja on muuten yksi suosikeistani, mutta en taida yrittää lukea sitä englanniksi.

    Kiva, että teit tästä oman postauksen. Kuten omassa blopissani kirjoitin, luen suomen ohella sujuvasti vain englanniksi, vaikken niin nauti vieraalla kielellä lukemisesta. Englanniksi luen mielelläni romaaneja John Irvingistä ja Carol Shieldistä Sophie Kinsellaan ja Ian Rankiniin, mutta mitään tosi raskasta en ole muistaakseni lukenut. Ruotsista kirjoitin aikanaan laudaturin, mutta en harmillisesti hallitse kieltä kovinkaan hyvin (johtuuko sitten siitä, että vietin elämäni 30 ensimmäistä vuotta Itä-Suomessa...). Saksaksi ja italiaksi voin lukea simppeleitä lastenkirjoja ja naistenlehtiä, venäjää en osaa enää ollenkaan. Kielitaito pysyy parhaiten yllä harjoittelemalla ja lukeminen on siihen oiva keino.

    VastaaPoista
  4. Upeaa murretta löytyy myös Kathryn Stockettin The Helpistä!

    Mulla odottaa ruotsiksi hyllyssä yksi Himoshoppaaja-kirja, sitä voisin uskaltautua kokeilemaan... :) Kieli on harmillisesti ruosteessa, ja saksa varsinkin. Englanniksi luen jonkin verran, lähinnä kirjoja joista ei ole suomennosta olemassa.

    VastaaPoista
  5. Katja, sinähän osaat monta kieltä! Naistenlehtien lukeminenkin on hyvää harjoitusta, varsinkin kun niissä aiheet ovat monesti sen verran tuttuja että vieraita sanoja pystyy helposti arvailemaan. :)

    Satu, Kathryn Stockett ei ole minulle ennestään tuttu, mutta tuo The Help vaikuttaa kiinnostavalta. Pitääpä tutustua, varsinkin kun tykkään USA:n etelävaltioiden murteesta - se on jotenkin ihanan kamalan leveää vääntämistä. :)

    VastaaPoista