Keittokirjoja, osa 1. Tuija Ruuska: Kasviskeittiö

Leena Lumi on esitellyt blogissaan kasvisruokakirjoja, ja minäkin päätin laittaa lusikkani soppaan kertomalla omista suosikeistani. Tykkään ruuanlaitosta ja olen ollut enimmäkseen kasvissyöjä lähes koko aikuisikäni, joten en juuri omista muita kuin kasvisruokaohjeita sisältäviä keittokirjoja. Niistä aion esitellä teille kovimmassa käytössä olevat, eli ne joista löytyvät useimmat suosikkireseptini. Nykyään käytän paljon nettiä ruokaideoiden ja -ohjeiden hakuun, mutta kyllä muutamia hyväksi todettuja keittokirjojakin on hyvä olla hyllyssä - niitä on mukava selailla ja katsella upeita kuvia ruoka-annoksista. Kuvat ovat minulle hyvin olennaisia keittokirjoissa, en oikein osaa toimia sellaisen kirjan kanssa, jossa ei ole kuvia, tai varsinkaan sellaisen, jossa kuvat ovat huonoja. Ruokahaluhan siinä menee, ei sellaista ruokaa tee mieli kokeilla, joka jo kuvassa näyttää vaisulta ja mitäänsanomattomalta!

Aloitan keittokirjasarjan kirjalla, joka on hyllyni pitkäaikaisimpia ja eniten plärättyjä keittokirjoja.

Tuija Ruuskan Kasviskeittiö (2005) on hyvä ja monipuolinen kasviskeittokirja, joka sopii myös aloittelevalle kasvisruokakokille. Kirjan alussa on Kasviskokin perustiedot -osio, jossa käydään läpi ruuanlaittovälineitä ja -menetelmiä, palkokasvi-, pähkinä- ja viljalajikkeita ja niiden käsittelytapoja, erikoisraaka-aineita (kuten merilevä) ja mausteiden käyttöä ruuanlaitossa. Kirjan lopussa on lisäksi pieni tietopaketti ravintoaineista ja niiden lähteistä.

Reseptit on jaettu neljään ryhmään: Suolaiset piiraat ja salaatit, Keitot, Lämpimät ateriat ja Jälkiruoat ja juomat. Ohjeet ovat melko yksinkertaisia, eikä niissä juurikaan käytetä erikoisraaka-aineita, joten normaalin ruokakaupan tarjonnalla pärjää hyvin. Kirja on muutenkin erittäin hyvin arkikokkaukseen sopiva, ruuat ovat maukkaita ja ravitsevia perusruokia, jotka valmistuvat melko nopeasti ja vähällä vaivalla. Ja kuvat ovat kauniita, värikkäitä ja herkullisia! (Näiden blogikuvien laatu ei ole häävi, koska en ehtinyt kuvata niitä päiväsaikaan luonnonvalossa, vaan ne on räpsitty keittiössäni hehkulampun valossa...mutta ehkä niistä jonkinlaisen idean saa.)

Lopuksi vielä yksi lempiohjeistani tästä kirjasta: Suomi-jambalayaa tulee kokkailtua usein, koska se on maukasta ja ruokaisaa, hyvää arkiruokaa. Lisäksi näin sadonkorjuuaikaan sen valmistus onnistuu lähes kokonaan kotimaisista raaka-aineista. Vaihtelua ruokaan saa käyttämällä erilaisia papuja (itse käytän usein kidneypapuja) tai vaikka kokeilemalla ohran tilalla eri viljoja, esimerkiksi riisiä, josta jambalaya yleensä tehdään.

Suomi-jambalaya (4-6 hengelle)

6 dl keitettyä ohraa (n. 2 dl raakaa ohraa)
1 vihreä paprika
pieni pala selleriä
puolet pienestä kesäkurpitsasta
2 porkkanaa
3 tomaattia
1 sipuli
2-3 rkl öljyä
4-5 valkosipulin kynttä murskattuna
0,5-1 tuoretta chilinpalkoa pilkottuna
2 rkl tomaattipyreetä
3 rkl vettä
2 dl keitettyjä härkäpapuja tai pakasteherneitä
3 rkl tuoretta timjamia tai 2 tl kuivattua
2-3 rkl viinietikkaa
1-2 tl suolaa
1-2 dl pilkottua tuoretta persiljaa

Keitä ohra. Suikaloi kasvikset, kuutioi tomaatti ja pilko sipuli pieneksi. Kuumenna öljy kattilassa tai pannulla ja paista pilkottua sipulia valkosipulin ja chilin kanssa muutama minuutti. Lisää tomaattipyree ja sekoita hetki. Lisää juurekset ja vesi ja hauduta n. 10 min. Lisää keitetty ohra ja pavut, sekoita huolellisesti (jos käytät pakasteherneitä, voit lisätä ne viinietikan kanssa lopuksi) ja anna maustua muutamia minuutteja. Lisää paprika, kesäkurpitsa, tomaatti ja tuore timjami ja anna hautua vielä n. 10 min. Lisää viinietikka ja suola ja anna vetäytyä kannen alla viitisen minuuttia. Ripottele päälle tuoretta persiljaa ja tarjoile sellaisenaan tai raikkaan vihersalaatin kanssa.