Sunnuntaisäveliä, osa 4: Surulliseksi tekevä laulu

Mikään laulu ei varsinaisesti tee minua surulliseksi (jos ei puhuta mainosradioiden soittolistoista tai Crazy Frogin tapaisista hitti-ilmiöistä), mutta haikeutta ja lievää surumielisyyttä aiheuttavia lauluja on useitakin. Esittelen nyt kaksi laulua, joista toinen on yleispätevä ja toinen erityisesti tähän vuodenaikaan sopiva.

Bruce Springsteenin The River on kaikkien nyyhkybiisien äiti. (Huom. termi "nyyhkybiisi" ei tässä yhteydessä ole negatiivinen ilmaisu.)  Rakkauden ja haaveiden jäämisestä karun arjen jalkoihin kertova teksti on kokonaisuudessaan hieno, mutta erityisesti minua itkettää (kyllä, joka kerta) tämä kohta:

Now those memories come back to haunt me

they haunt me like a curse

Is a dream a lie if it don't come true

or is it something worse

Toinen, erityisesti syksyyn sopiva surumielinen laulu on Suzanne Vegan Song in Red and Gray. Oikeastaan olisin halunnut valita Songs in Red and Gray-albumin ensimmäisen kappaleen, Penitent, mutta siitä ei ollut YouTubessa mitään kunnollista versiota. Tämä on kuitenkin tunnelmaltaan samansävyinen, kuten koko levykin: haikea, surumielinen, syksyinen, valtavan kaunis.

Kun tämän päivän laulut kertovat onnettomista rakkauksista, niin päivän kuva aiheesta Tunteet on positiivisempi. En tiennytkään, että nuorisolla on edelleen tapana raapustella rakkaudentunnustuksia romanttisesti puunrunkoihin, mutta niinpä vaan lenkkipolulla osui tällainen lemmenpuu kohdalle.