- Opin lukemaan 3-vuotiaana. Mummuni luki minulle paljon, ja siinä sylissä istuessa seurailin sanoja kysyen välillä, missä kohdassa ollaan menossa. Ihan vahingossa tuli siis opittua. Opettelin myös tavaamisen taidon itsenäisesti vanhasta aapisesta, joten en kuulu niihin joita ekaluokalla tuskastutti tavaamisen opettelu, kun he osasivat jo lukea suoraan. Minusta tavaaminenkin oli ihan hauskaa hommaa.
- Luen suomeksi, englanniksi ja ruotsiksi, joskus yrittelen myös ranskaksi, mutta se on aika heikkoa. Ruotsiksi menevät lähinnä dekkarit tai muut kielellisesti suht helpot kirjat, mutta haluaisin osata ruotsia paljon paremmin!
- Minulla on aina monta kirjaa yhtaikaa kesken, ja luen niitä vuorotellen. Yleensä kirja tai pari on iltalukemisena sängyn vieressä, toisia luen päiväsaikaan sohvalla.
- Ennen haaveilin valtavasta kirjastohuoneesta, jonka seinät olisivat täynnä pursuilevia kirjahyllyjä. Enää en sellaista kaipaa, vaan pyrin vähentämään omistamieni kirjojen määrää. Ihan kaikista kirjoista en kuitenkaan aio luopua - minusta asunto ilman kirjoja ja kirjahyllyä ei vain tunnu kodilta!
- Yläasteella harkitsin menemistä kirjastoon työharjoitteluun, mutta en kehdannut, koska kaverini mielestä kirjastonhoitajan työ oli maailman tylsintä ja nössöintä. Olisinpa ollut rohkeampi teini ja antanut piutpaut kaverin typerille mielipiteille. Myöhemminkin olen silloin tällöin miettinyt kirjastoalalle kouluttautumista, mutta ainakaan vielä ei elämä ole vienyt siihen suuntaan.
- Monet kirjaihmiset tuntuvat olevan myös kissaihmisiä, niin minäkin. Itselläni ei tällä hetkellä ole kissaa, mutta tykkään niistä valtavasti. Mikäs sen mukavampaa kuin loikoilla sohvalla hyvä kirja kädessä ja kehräävä kissa sylissä! Tykkään muistakin eläimistä, mutta kissat ovat ehdottomia ykkösiä.
- Lukemisen lisäksi kirjoitan mielelläni, vaikka nykyään tulee kirjoitettua harmittavan vähän mitään. Lapsena haaveammattini oli kirjailija, ja kirjoitinkin sivukaupalla monenlaisia tarinoita ruutuvihkoihin. Vähän harmittaa että sellainen luovuuden into on hiipunut ja liiallinen itsekriittisyys astunut tilalle. Onneksi sentään on tämä blogi, joten tulee edes vähän pidettyä kirjoitusharrastusta yllä.
Tämä tunnustus on tainnut kiertää jo aika monessa blogissa, joten en tällä kertaa jaa sitä eteenpäin. Pidän sen jemmassa ja yllätän ehkä jonkun blogikirjoittajan iloisesti myöhemmin.
Minusta on tosi hienoa että pystyt lukemaan kirjoja myös ruotsiksi! Itsekin haluaisin osata, mutta en taida uskaltaa edes yrittää... :)
VastaaPoistaMinullakin on aina monta kirjaa kesken yhtä aikaa, vähintään kolme, yksi äänikirja ja pari kirjaa. Joskus kesken voi olla viisi, kuusikin kirjaa, joita sitten luen ja kuuntelen ihan fiiliksien mukaan. :)
Ja toden totta, asunto ilman kirjoja ja kirjahyllyä ei vain tunnu kodilta!!! Reissussakin hotellihuone tuntuu heti omalta ja kodikkaammalta, kun nostaa laukusta muutaman kirjan yöpöydälle. :)