Päivä 18: Kirja johon petyin

Tämä on kaamean vaikea kysymys, ja osaksi tämän takia koko haaste on ollut jumissa pitkän aikaa. Olen varmasti pettynyt moniin kirjoihin, mutta yleensä jätän huonot kirjat suosiolla kesken ja unohdan ne saman tien, joten pettymykset eivät jää painamaan mieltäni pitkäksi aikaa.

On siis pakko ottaa esimerkiksi eräs kesken jäänyt kirja:

Olin aikaisemmin lukenut pari Salman Rushdien kirjaa (ainakin Maa hänen jalkojensa alla ja Haroun and the Sea of Stories) ja tykännyt niistä kovasti. Saatanalliset säkeet kiinnosti tietenkin kirjan aiheuttaman kohun ja kirjailijalle langetetun kuolemantuomion takia, mutta itse tarina ei sitten kolahtanutkaan ollenkaan. Se oli kamalan pitkäpiimäinen, koukeroinen ja tahmea, eikä lukeminen edistynyt millään. En tiedä olisiko asiaa auttanut, jos olisin tuntenut kirjan taustoja, islamia ja profeetta Muhammedin elämää tarkemmin - silloin kirjasta olisi ehkä saanut jotain irti.

Paristakin lukuyrityksestä huolimatta tarina ei vienyt mukanaan, ja minun oli pakko luovuttaa. Harmillista se oli siksikin, että aikaisempien kokemusteni perusteella olin jo listaamassa Rushdieta yhdeksi suosikkikirjailijoistani, mutta Saatanalliset säkeet jättivät sellaisen trauman, etten ole uskaltanut yrittää lukea mitään Rushdieta sen jälkeen. Kirjahyllyssä odottaa Vimma, on odottanut jo monta vuotta. Saisinkohan vihdoin tartututtua siihen, kun olen nyt näin julkisesti avautunut Rushdie-ongelmastani?