Lasten saari

P.C.Jersildin Lasten saari houkutteli minua pitkään, ennen kun lopulta päädyin lukemaan sen. Se oli tullut useamman kerran vastaan kirjakaupoissa tai kirpputoreilla, mutta vaikka monesti pyörittelin sitä käsissäni, en kuitenkaan koskaan tullut ostaneeksi sitä. Lopulta kirja päätyi minulle erään kirjojenystävien tapaamisen kautta, ja sittenkin se pölyttyi hyllyssä muutaman vuoden, kunnes nyt vihdoin sain tartuttua siihen.

Kirja kertoo Reinestä, melkein 11-vuotiaasta ruotsalaispojasta, joka ei menekään kesäsiirtolaan Lasten saarelle, kuten hänen äitinsä luulee, vaan jää yksin kaupunkiin koko kesäksi. Reine kokee kesän aikana monenlaisia seikkailuja ja vaarojakin.

Kirja on nuorille suunnattu, mutta kyllä sitä aikuinenkin ihan sujuvasti lukee. Tosin ainakaan minä en osannut lukea kirjaa miettimättä jatkuvasti Reinen yksin asumiseen liittyviä käytännön asioita (miten sillä riitti puhtaita vaatteita? Mitä se söi? Pesikö se hampaitaan kertaakaan kesän aikana?), jotka ohitettiin tarinassa aika nopeasti, ja toisaalta sitä, miten kukaan aikuinen ei puuttunut asioihin missään vaiheessa, äitikin vaan meni kaupunkiin tullessaan miesystävänsä luo, eikä tuntunut olevan ollenkaan kiinnostunut Reinestä. No, ehkä nuori lukija lukee kirjaa enemmän Reinen seikkailuihin keskittyen, eikä vaivaudu miettimään tällaisia tätimäisyyksiä.

Alkupuolella kerronta vaikutti jotenkin jännän anarkistiselta ja odotin koko kirjalta aika rohkeaa otetta, mutta loppua kohti se alkoi tuntua aika tavanomaiselta nuortenkirjalta. Osittain tietysti siksi että tyyliin tottui, mutta kyllä myös kerronta jotenkin vaisuuntui.

P.C. Jersild on ilmeisesti Ruotsissa hyvinkin tunnettu kirjailija, ja mm. Merete Mazzarella on maininnut hänen teoksiaan usein omissa kirjoissaan. Pitänee kokeilla jotain Jersildin aikuistenkirjaa, ainakin Wikipedian mukaan niissä on ihan kiinnostavia aiheita.