Mä en usko rakkauteen
Mä en tahdo kuulla
että sinä uskot niin
Mä en tahdo luulla
että tämä kestäisi
no viikon taikka kaksi
Mä en tahdo enempää
siis tilaa jo se taksi
(Zen Café: Taxi)
Samuli Putro on ollut Zen Cafén alkuajoista lähtien yksi lempisanoittajistani. Romuna-levy ei vielä herättänyt kiinnostusta, mutta kakkoslevy Idiootti kolahti kovemmin, varsinkin tuo Taxi-biisi ja sen teksti kaikessa tylyydessään. Putron sanoituksissa oli tuoreutta ja räväkkyyttä, joka tuntui raikkaalta vuosikausia suomirokkia hallinneen ruutupaitalyriikan seassa. (Tähän väliin disclaimer: Pauli Hanhiniemi on myös loistava sanoittaja, samoin Martti Syrjä omassa tyylilajissaan, eli ei ole tarkoitus mitenkään dissata ruutupaitaa käyttäviä suomirokkareita.)
Yks kaks Virpi kiinnostaa sua
enemmän kuin ennen
Samat ilmeet, samat liikkeet
mutta jotain muuttunut on
sillä kun sen kohtaat sattumalta
keskiyöllä narikassa
tuntuu aivan niin kuin joku
potkis sua naamaan
(Zen Café: Virpi)
Ua ua on edelleen suosikkini Zen Cafén levyistä. Sen jälkeen ilmestyneellä Helvetisti järkeä -levyllä oli vielä helmiä (kuten bändin koko uran paras biisi Eipä tiennyt tyttö), mutta sen jälkeen kasvoimme erillemme. Myöhempien levyjen radiossa soineet biisit eivät napanneet sitten yhtään, eivät musiikillisesti eivätkä tekstien kautta (saan allergisen reaktion jo joidenkin biisen nimistä, kuten "Tahdon halvan naisen" tai "Rakastele mua"), eikä levyihin kiinnostanut sen tarkemmin tutustua. Olin lähinnä helpottunut kun bändi hajosi, niin väsyneeltä ja paikalleen juuttuneelta se ehti kuulostaa monen vuoden ajan.
Tiedäthän että pysyn
tässä vierelläsi
maailman tappiin asti
Vaikka tää nuoruutemme
kesii väistämättä
ja vaipuu vanhuuteen
(Samuli Putro: Mitäpä jos)
Niinpä Samuli Putron ensimmäinen soololevy Elämä on juhla oli todella positiviinen yllätys. En odottanut siltä mitään, oikeastaan olin aikonut ignoroida levyn täysin ("kun se on kuitenkin sitä samaa kuraa kuin Zen Café loppuaikoinaan"). Olin kuitenkin sen verran utelias että klikkasin netissä Elämä on juhla-biisin videon pyörimään - ja olin välittömästi myyty: hieno biisi, hieno teksti, hieno video. Taas tuli tunne, että Putro on parasta ja virkistävintä mitä suomenkielissä rockissa on tapahtunut vuosiin.
Viime kuussa ilmestyi Samuli Putron toinen soololevy, Älä sammu aurinko. Se on kepeämpi, rennompi ja, hmm, jotenkin huolimattomampi kuin edellinen levy. Kyllä sillekin levylle silti hyviä biisejä ja tekstejä mahtuu, ja niiden lisäksi kesäistä tunnelmaa - levy onkin omistettu "onnellisen kesän muistolle".
Tänä iltana Samuli Putro on keikalla Jyväskylän Lutakossa. Suosittelen!
*otsikko on Zen Cafén biisistä Surullinen aina.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti