Siri Hustvedt oli pitämässä puhetta kuolleen isänsä muistolle, kun hän sai täysin yllättäen rajun vapinakohtauksen. Pää toimi ja puhuminen sujui normaalisti, mutta kaulasta alaspäin kroppa tärisi ja kouristeli hallitsemattomasti. Vapiseva nainen kertoo Hustvedtin yrityksistä selvittää outojen oireidensa syyt ja syntymekanismit.
Kirja ei ole mikään varsinainen sairauskertomus, vaikka Hustvedt käyttääkin omia kokemuksiaan kerronnan runkona. Hän tutkii ja pohtii vapinaansa ja muita oireita, mm. migreeniä, niin neurologian, psykologian kuin filosofiankin kautta. Kävi taas mielessä että olisipa mukavaa olla yhtä sivistynyt ja laajasti lukenut kuin Hustvedt! Esimerkiksi Freudista olisi kiva tietää enemmänkin kuin se vähä mitä lukion psykologian kursseilta on jäänyt mieleen.
En nyt oikein osaa sanoa tästä kirjasta mitään fiksua, vaikka se ihan mielenkiintoinen luettava olikin. Jos tykkää Oliver Sacksin kirjoista (esim. Mies joka luuli vaimoaan hatuksi) niin pitää varmaan tästäkin, samanlaisia aivojen ja hermojärjestelmän outouksia käsitellään molemmissa.
Epilepsiaspesialisti on muuten hauska sana. Se näyttää kirjoitettunakin kivalta, kaikki nuo pienet p-kirjaimet puikkaamassa jalkaansa muuten tasaisen alareunan läpi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti