Kun sarjan viides osa Luolien suojatit julkaistiin pitkän odotuksen jälkeen vuonna 2002, yritin lukea sarjan alusta lähtien uudestaan, mutta eihän se sitten kolahtanut enää yhtään. Eniten ärsytti päähenkilö Ayla, joka oli kuvattu ylivertaisen älykkääksi ja viisaaksi ja vieläpä ulkonäöltään nykyaikaista amerikkalaista kauneusihannetta vastaavaksi (hoikka mutta sopivan lihaksikas ja tietysti isopovinen blondi). Tähän en ollut kiinnittänyt ollenkaan huomiota nuorempana, mutta uudella lukukerralla se jostain syystä häiritsi tosi paljon. Muutenkaan kirja ei saanut aikaan sellaista innostusta ja lukuhurmosta kuin ensimmäisellä kerralla.
Huomasin juuri Wikipediasta, että sarjan kuudes ja viimeinen osa Maalattujen luolien maa on julkaistu tänä keväänä. Tuskin sitä kuitenkaan luen. Tai eihän sitä koskaan tiedä, jos kirja sattuu tulemaan jonain sopivana hetkenä vastaan. Toisaalta on myös vähän ikävä sitä valtavaa lukuintoa, jota tunsin Maan lapset -sarjaa ahmiessani. Ne olivat silloin nuorena tosi koukuttavia ja sopivan jännittäviä kirjoja, joita ei millään olisi malttanut laskea käsistään kesken tarinan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti