Nyyhkyromantiikkaa

Sara mainitsi 30 Days of Books -haasteessaan romanttiseksi kirjasuosikikseen Robert James Wallerin Hiljaiset sillat. Joudunkohan tekemään saman valinnan, kunhan sinne asti haasteessa pääsen... en nimittäin yleensä ole suuri romantiikan ystävä, enkä juurikaan lue romantiikaksi luokiteltavia kirjoja. Tämän kuitenkin luin, koska olen nähnyt kirjaan perustuvan elokuvan joskus vuosia sitten, ja muistan että se oli hyvin koskettava. (Senkin katsoin muistaakseni puolivahingossa, koska en myöskään juurikaan katso romantiikaksi luokiteltavia elokuvia. Ehkä pitäisi. :))

Aikaisemmin kirjoitin aliarvioiduista kirjoista ja genreistä, ja nyt pitää kyllä todeta että romantiikka on selvästi yksi sellainen, itsekin kun sorrun sitä jatkuvasti aliarvioimaan. Hiljaisten siltojen kansiliepeessä kerrotaan, että sen julkaisun aikaan suuret kirjakauppaketjut sivuuttivat sen, ja kirja nousi lopulta huippusuosioon yksittäisten kirjakauppojen innokkuuden ansiosta. Niinpä niin, teoksen kirjalliset ansiot eivät ehkä ole valtavat eikä se varmasti ole kirjallisuustieteilijöiden tai kriitikoiden mielestä suurta ja merkittävää kirjallisuutta, mutta en yhtään ihmettele että siitä tuli myyntimenestys. Se on päällisin puolin kevyt ja nopea luettava, mutta ah sitä tunteiden määrää! Harva kirja saa minut kyyneliin, mutta tätä lukiessa olivat nenäliinat tarpeen. Tarina ei silti ole mitenkään imelä tai siirappinen, vaan pikemminkin aito ja herkkä, ja siksi niin lumoava.

Nyt haluaisin nähdä sen leffankin uudestaan. Kunnon nyyhkyily kirjan tai leffan parissa tekee välillä hyvää!