Mies katoaa

Kylläpä on tullut luettua ihan peräkanaa monta tosi hyvää kirjaa! Alexandra Salmelan 27 eli Kuolema tekee taiteilijan, Susanna Alakosken Hyvää vangkilaa toivoo Jenna ja nyt vielä Joel Haahtelan Katoamispiste.

Olen lukenut Haahtelalta aikaisemmin ainakin Naiset katsovat vastavaloon ja Lumipäiväkirjan, joista olen pitänyt, mutta tämä Katoamispiste taitaa kyllä mennä tykkäämislistan kärkeen.

Kirjan kertoja tapaa kadulla ranskalaisen naisen, joka on tullut Helsinkiin etsimään entistä miestään. Pariskunta on eronnut, mutta miehellä on eron jälkeenkin ollut tapana pitää yhteyttä ex-vaimoon säännöllisesti. Viimeinen viesti on postikortti Helsingistä puolen vuoden takaa, sen jälkeen ei mitään. Pian käy ilmi, että mies ja vuonna 2004 kuollut kirjalija Raija Siekkinen liittyvät jotenkin toisiinsa. Kertoja, joka on itsekin kirjoittanut muutaman kirjan, kiinnostuu tästä ja jatkaa asian tutkimista, vaikka ranskalaisnainen päättääkin lopettaa etsinnän ja palata Pariisiin.

Niinä päivinä minusta tuntui kuin olisin valmistautunut rikokseen ja siksi oli kuljettava äänettömin askelin, tunnusteltava pimeää, varottava katkaisijaa, valoa, joka voisi säikyttää kaiken pois. Olin astumassa paikkaan, johon kenelläkään ei ollut asiaa, toisen ihmisen elämään, ja pelottavinta oli varmuus; ettei kukaan voisi estää minua, kieltää, hänkään ei voisi sanoa enää mitään. Ja kun aamun olivat tuulisia, kun ikkunat kolahtelivat ja kaupungin melu kasvoi, hukutti muut äänet alleen, oli pysähdyttävä, kuunneltava, avattava huoneiden ovet hiljaa; jos hän sittenkin seisoisi siinä ja näkisi kaiken.

Tarina on mielenkiintoinen, välillä jopa vähän salapoliisikertomuksen henkinen, kun kertoja kiertää hotelleja ja matkustajakoteja etsimässä tietoja kadonneesta miehestä ja tutkii samalla Raija Siekkisen vaiheita. Jännää että kirjan hahmoksi on otettu ihan oikea henkilö - tosin lukijan on vaikea tietää mikä on totta ja mikä fiktiota, eikä sillä ole tässä tapauksessa väliäkään. Etelä-Suomen Sanomien haastattelussa Haahtela kertoo pitävänsä David Lynchin elokuvista, ja tarinassa on toden totta vähän lynchmaista hämäryyttä ja salaperäisyyttä.

Kirja herätti kiinnostuksen Raija Siekkisen tuotantoa kohtaan, ei vähiten kirjan lopussa olevien kirjailijan kiitoksien takia, jossa Haahtela omistaa kirjan "Raijalle, jonka kirjoihin on kätketty onni". Olen lukenut vain yhden Siekkisen teoksen, lastenkirjan Herra Kuningas, ja se oli ainakin varsin sympaattinen (ja Hannu Tainan hienosti kuvittama), mutta nyt haluan tutustua Siekkisen muuhunkin tuotantoon. Osaatteko suositella jotain tiettyä kirjaa häneltä?