Olen ollut lukutoukka ihan pienestä lähtien, joten lapsuuden lempikirjojakin on paljon! En muista että minulla olisi ollut yhtä erityistä suosikkia, mutta paljon oli sellaisia kirjoja, joita jaksoin lukea uudestaan ja uudestaan.
Mummullani oli jokin ikivanha painos Grimmin veljesten saduista, ja sitä luin (tai mummu luki minulle) ahkerasti jo hyvin pienenä. Sadut olivat nykymittapuulla aika julmia, mutta ei minulle niistä mitään traumoja jäänyt. Kirja oli pieni ja ruskeakantinen, sen sivutkin olivat iän myötä kellastuneet. En muista tarkkaan mitä kaikkia satuja siinä oli, tästä listasta tutuilta kuulostavat ainakin Sammakkokuningas ja Rauta-Heikki, Värttinä, sukkula ja neula, Lumivalko ja Ruusunpuna, Kultahanhi ja Rautauuni. Kaikkein tunnetuimpia Grimmin satuja, kuten Lumikkia, Tuhkimoa tai Hannua ja Kerttua kirjassa ei muistaakseni ollut. Pitäisikin käydä vanhempien luona penkomassa mummun vanhaa kirjahyllyä ja tarkistaa, mikä ja miltä vuodelta tuo kokoelma oikein onkaan.
Mauri Kunnaksen kirjat olivat lapsena aivan huippuja, niitä jaksoi lukea ja etenkin tutkia niiden ihania kuvia, jotka sisälsivät valtavasti yksityiskohtia - aina huomasi jotain, joka aikaisemmin oli jäänyt näkemättä, kuten jostain nurkan takaa kurkisteleva hiiri tai uuninpankolla piileksivä tonttu. Koiramäki-kirjat olivat ahkerassa luvussa, varsinkin Koiramäen talossa ja Koiramäen lapset kaupungissa, mutta Joulupukki taisi olla suurin suosikkini. Myös Suomalainen tonttukirja oli rakas.
Lapsena tuli luettua paljon Jukka Parkkisen kirjoja, sillä sain niitä usein lahjaksi, koska kirjailija on sukulaiseni (melko etäinen tosin). Korppi-kirjat olivat hauskoja, tosin muistan etten aluksi oikein ymmärtänyt niitä, olin varmaan ensimmäisillä lukukerroilla liian pieni. Jossain vaiheessa kirjojen huumori ja nokkeluus sitten aukeni minullekin. Myös Parkkisen nuortenkirjat maistuivat teini-iässä, erityisesti Kaupungin kaunein lyyli ja Hipaisusta ei oteta ovat jääneet elävästi mieleen.
Enid Blytonin Viisikot tuli ahmittua ahmimisiässä moneen kertaan. Olin poikatyttö joten samastuin hyvin vahvasti Pauliin, Anne oli minusta tylsä nössö. Ja taisin olla vähän ihastunut Dickiin. <3
Ja sitten oli tietysti Astrid Lindgrenin Leijonamielet, Miot, Ronjat, Pepit, Katto-Kassiset, Saariston lapset, Melukylän lapset ja mitä vielä, ne ovat olleet lapsuudesta asti hyvin rakkaita.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti