Minulla on niin monipuolinen ja monenlaista kirjallisuutta lukeva tuttavapiiri, että eipä taida olla yhtään sellaista kirjaa, jota kaikki muut inhoaisivat ja josta minä yksi pitäisin. Monet suosikkikirjani kyllä jakavat vahvasti mielipiteitä - esimerkiksi Bret Easton Ellisin Amerikan psykoon harvemmat suhtautuvat täysin neutraalisti - mutta aina löytyy myös minun kanssani samanmielisiä lukijoita.
Lukiossa luimme Väinö Linnan Tuntemattoman sotilaan, ja siitä ei tainnut kukaan luokkakaverini pitää, mutta minä pidin valtavasti - olin lukenut sen jo kerran aikaisemminkin. Tosin tuo lukiolaisten nihkeys kotimaisen klassikon lukemiseen johtui varmasti enimmäkseen siitä, että kirja (vieläpä aika paksu kirja) oli pakko lukea, ei niinkään kirjan huonoudesta. Myös muut koulussa luetut kirjat saivat samanlaisen vastaanoton: suurin osa luokasta narisi miksinäitätyhmiäkirjojapitäälukea-mantraansa, mutta minä ja ehkä muutama muu lukutoukka tykkäsimme. Penkkareiden aikaan lukion äidinkielenluokan oveen ilmestyikin lappu, jossa luki osuvasti Helmiä sioille. (Äidinkielenopettajan nimi oli Helmi.)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti