Suomeksi / In English / På svenska

Minulla on jo pitkään ollut mielessä kirjoittaa eri kielillä lukemisesta, ja nyt vihdoin saan blogauksen aikaiseksi, kiitos Lumiomenan tontilla aiheesta käydyn keskustelun.

Luen kirjoja suomeksi, englanniksi ja vähän myös ruotsiksi, tosin harmittavan harvoin. Myös ranskaa osaan pikkuisen, ja olen ainakin yhden kirjan lukenut ranskaksi - tosin se oli Guicheteau Philippen Sunnuntaikirjeitä Suomesta, jossa oli aina yhdellä aukeamalla sama kirje ensin ranskaksi ja viereisellä sivulla suomeksi. Luin kirjeet ranskaksi, mutta välillä tarkistin viereiseltä sivulta jonkin oudon sanan merkityksen tai varmistin, että olenko ymmärtänyt asiaa sinne päinkään... Hyvä kirja ranskan opetteluun siis. Minun pitäisi ehkä yrittää lukea ranskaksi helppoja lasten- ja nuortenkirjoja, jotta sanavarasto vähän karttuisi, ranskanopiskelustani kun on jo toistakymmentä vuotta aikaa. Kertauskurssikaan ei olisi pahitteeksi.


Ruotsiksi pystyn lukemaan kirjoja, joissa on selkeä juoni ja yksinkertaista kieltä, esimerkiksi dekkareista selviän hyvin. Viime kesänä luin Tove Janssonin Sommarbokenin ruotsiksi, ja siinä karttui ainakin saaristolaissanasto. Aluksi piti käyttää ahkerasti sanakirjaa, kun enhän minä kuivan maan kasvattina tiedä mereen ja saaristoon liittyvää sanastoa kunnolla edes suomeksi, mutta kirjan loppua kohti huomasin, että lukeminen alkoi sujua ja pystyin jo nauttimaankin siitä. Janssonia olisi ihana lukea ruotsiksi enemmänkin, joitain Muumi-kirjoja olen saattanut joskus vuosia sitten lukeakin. Samoin Merete Mazzarellaa haluaisin lukea ruotsiksi, ja Kjell Westötä (vai Westöä?). Suomessa on itse asiassa paljon kiinnostavia ruotsinkielisiä kirjailijoita.


Englanniksi luen varmaan suunnilleen yhtä paljon kuin suomeksi, ja lähes yhtä sujuvasti. Minulla on aina monta kirjaa yhtaikaa meneillään, ja yleensä niistä ainakin yksi on englanninkielinen. Kun hyppelehtii eri kirjojen välillä, on jotenkin helpompaa pitää tarinat erillään, jos kirjat ovat erikielisiä. Jos lukisin kahta suomenkielistä romaania vuorotellen, tuntuu että ne sekaantuisivat helposti toisiinsa, mutta erikielisten kirjojen vuorottelussa ei koskaan tule sitä ongelmaa. Olen huomannut samantapaisen ilmiön taustaäänten suhteen: jos luen suomenkielistä kirjaa, voin ihan hyvin kuunnella samalla englanninkielistä musiikkia, eivätkä ne häiritse toisiaan. Tosin jos luen englanniksi, niin taustalla soiva suomenkielinen musiikki kyllä häiritsee, koska silloin jään kuuntelemaan laulujen sanoja. Englanninkieliset lyriikat on helpompi jättää huomiotta. Nykyään kylläkin kuuntelen tosi harvoin mitään samalla kun luen, sillä tykkään keskittyä lukemiseen silloin kun luen, ja musiikinkuuntelulle on sitten omat hetkensä.


Rakastan erilaisia murteita, vaikka ne välillä saattavatkin vieraalla kielellä lukiessa aiheuttaa vähän päänvaivaa. Ruotsini on sen verran huteraa että murreilmaisut ja muut sanoilla leikittelyt yms. taitavat mennä useimmiten yli hilseen, mutta englanniksi ymmärrykseni useimmiten riittää. Esimerkiksi Iain Banks käyttää kirjoissaan ihan huikeaa skottimurretta - välillä on pakko lukea ääneen ymmärtääkseen mitä sanotaan. Tässä pätkä Crow Roadista:


Lachy glanced from side to side. "It's the petrol," he said, voice low.
"The petrol?" Kenneth didn't understand.
"Load of absolute rot, if you ask me," Fergus sneered.
"Na; it's true," Lachlan said. "See the Navy boys, oot oan the flying boat base?"
"Aye," said Kenneth, frowning.
"They pit this green dye in thur petrol, an if yer foun wi that in the tank uv yer motor car, ye get the jile. But if ye pit the petrol through breed, the dye comes oot, an ye can use the petrol an naebudy kens a thing. It's true." He sat back. "And that's why we huv green breed in oor hoose, sometimes."

Jos koko kirja olisi kirjoitettu skottimurteella, sen lukeminen voisi olla aika raskasta, mutta pieninä pätkinä vuorosanoissa se on minusta pelkästään mahtavaa. On hauskaa joutua välillä vähän rassaamaan aivojaan! Vieraalla kielellä lukeminen on muutenkin mitä parhainta aivojumppaa. Minusta on aina tosi innostavaa ja kannustavaa huomata, että esimerkiksi ruotsinkielistä tekstiä lukiessa yhtäkkiä tajuan jonkun sanaleikin tai muun kielellisen vitsin - silloin huomaa taas oppineensa jotain ja olevansa vähän paremmin sisällä vieraassa kielessä.