Kieliasiaa ja bc-miitistä poimittuja

Taisin keksiä syyn lukublokkiini. Tai ainakin osasyyn, tokihan myös kaikenlaiset kiireet ja väsymys ovat verottaneet lukuhaluja. Mutta viikonloppuna tajusin yhtäkkiä, että minulla on kauhea englanninkielen vajaus! Yleensä luen englanniksi melkein yhtä paljon kuin suomeksi, ja jos (tai siis kun, tämä on enemmän sääntö kuin poikkeus) minulla on useampi kirja kesken, niin ainakin yksi niistä on englanninkielinen. Mutta nyt olen koko syksyn lukenut pelkästään suomeksi: viimeisimmät englanniksi lukemani kirjat ovat Paul Austerin The New York Trilogyn viimeinen osa syyskuussa ja David Nichollsin One Day elokuussa. Ei ole ihme jos on englantia ikävä! Suomi on ihana kieli, ja syksyn aikana olen lukenut paljon hyviä suomalaisia tai suomeksi käännettyjä kirjoja, mutta englanniksi lukiessa aivoni jotenkin naksahtavat eri asentoon ja lukeminen maistuu erilaiselta. Vaihtelu virkistää, se taitaa päteä tässäkin asiassa.

Ensi hätään kävin ostamassa kirjakaupasta David Nichollsin Starter for Tenin, jota olen jo vähän aloittanut. Ja lukenut ääneen! Minulla on ilmeisesti liian vähän tilaisuuksia puhua englantia, kun pitää itsekseen kotona höpöttää sitä. :)

Tänään kävin bookcrossing-tapaamisessa, ja sieltä tarttui mukaan lisää englanninkielisiä kirjoja. Haluaisin aloittaa ne kaikki nyt heti, mutta ehkä yritän hillitä itseni ja lukea tuon Nichollsin ensin. Tällaisia opuksia kannoin kotiin (yksi suomenkielinenkin kuvassa mukana):

Nora Schuurman: Aurinkokukkatalvi. Äidin kuolemasta kertova nuortenkirja. Nuortenkirjoja tulee luettua aika vähän, mutta tämä vaikuttaa kiinnostavalta. Pidän myös kirjan nimestä ja kannesta.

Azar Nafisi: Things I've Been Silent About - Memories od a Prodigal Daughter. Muistelmateos Reading Lolita in Tehranin kirjoittajalta. Pidin Lolitasta ja eritysesti kiinnostuin sen myötä Iranin kulttuurista ja historiasta, joten tämä kirja vaikuttaa todella kiinnostavalta.

Téa Obreht: The Tiger's Wife. Tästä en tiedä tässä vaiheessa juuri muuta kuin että tarina sijoittuu Balkanille (ehkä Serbiaan) sodan jälkeen. Tarinaan liittyy kuollut isoisä, Viidakkokirja ja legenda tiikerin vaimosta...hmm, tämä voi olla tosi hyvä tai sitten tosi huono. Mutta Balkanin maat ja sota, varsinkin siitä toipuminen, kiinnostavat minua, joten siksi päätin kokeilla miten tämän kirjan kanssa käy.

Talitha Stevenson: An Empty Room. Tämänkin poimin mukaan oikeastaan vain kansikuvan ja nimen perusteella. Tarina on kansiliepeen perusteella jonkinlainen kasvukertomus, jossa 19-vuotias nuori nainen etsii suuntaa elämälleen vanhempien ja muiden lähipiirin aikuisten avio-ongelmien ja -erojen keskellä. Kaverini kuvasi kirjailijan tyyliä sanoilla "cool" ja "crisp" mikä kuulostaa varsin viehättävältä.

Mutta nyt komennan itseni hus pois blogin ja koneen ääreltä, lukemaan siitä!

Kieliopintoja

Aloitin tänään portugalin kurssin kansalaisopistossa. Voi mennä hetki ennen kuin pystyn lukemaan José Saramagoa alkuperäiskielellä, mutta siinä on ainakin hyvä tavoite. :D

Sunnuntaisäveliä, osa 1: Suosikkilauluni

Tämänhetkinen suosikkibiisini ei ole ihan tuore tapaus, se on julkaistu jo vuonna 2005 Kentin Du och jag döden -levyllä. Olen aina tykännyt levystä (se on mielestäni ehkäpä Kentin paras levy), mutta syystä tai toisesta en ollut kuunnellut sitä pitkään aikaan, kunnes nyt yhtäkkiä löysin sen uudestaan. Olin kotimatkalla Kroatian-reissulta, ja kuten tapanani on, laitoin bussimatkalla kuulokkeet korviin ja musiikin tulvimaan mp3-soittimestani. (Ulkomailla reissussa ollessani en oikeastaan ikinä kuuntele musiikkia, kun on niin paljon muutakin havainnoitavaa, joten takaisin Suomeen tullessa on ihanaa päästä täyttämään musiikillinen puutostila. Kolmen-neljän tunnin bussimatka Helsinki-Vantaalta kotiin on tähän oiva tilaisuus.) Kentin levy tuntui elokuun hämyiseen yöhön sopivalta, ja kuulostikin pitkän tauon jälkeen niin hyvältä, että olen vielä kotiin tultuanikin kuunnellut sitä lähes päivittäin. Tämän Palace & Main -biisin parissa olen jumittanut erityisen runsaasti:

Biisin teksti alkaa hienosti:

Jag sköt en DJ sent igår

Blodet stänkte blev en Pollock i hans bås

...mutta erityisesti tykkään kertosäkeestä, varsinkin säe en iskall Michael Caine kuulostaa aivan, no, jäätävän hienolta. (Michal Caine on yksi suosikkinäyttelijöistäni, ja voin hyvin kuvitella miltä hän näyttää ollessaan iskall.)

Jag står på en flygplats

och väntar på känslan

En man vid en avsats

en iskall Michael Caine

Tykkään kovasti ruotsista ja erityisesti siitä, miltä se kuulostaa laulettuna - se on jotenkin hyvin musikaalinen kieli. Kentin ansiosta myös ruotsinkielen sanavarastoni on laajentunut, kun joudun monesti tarkistamaan sanakirjasta että mitäs ihmettä tässä lauletaan. (Samasta syystä voin kiittää Metallicaa englannin sanaston kartuttamisesta, joskus yläasteikäisenä tuli nimittäin tankattua ahkerasti heidän sanoituksiaan sanakirjan kanssa.)

Ja sitten vielä se Omakuva:

Kuvassa on eräässä portugalilaisessa pikkukylässä sijaitseva liikennepeili (vai miksi noita sanotaan) ja kyllähän siellä minunkin heijastukseni näkyy. :)

Suomeksi / In English / På svenska

Minulla on jo pitkään ollut mielessä kirjoittaa eri kielillä lukemisesta, ja nyt vihdoin saan blogauksen aikaiseksi, kiitos Lumiomenan tontilla aiheesta käydyn keskustelun.

Luen kirjoja suomeksi, englanniksi ja vähän myös ruotsiksi, tosin harmittavan harvoin. Myös ranskaa osaan pikkuisen, ja olen ainakin yhden kirjan lukenut ranskaksi - tosin se oli Guicheteau Philippen Sunnuntaikirjeitä Suomesta, jossa oli aina yhdellä aukeamalla sama kirje ensin ranskaksi ja viereisellä sivulla suomeksi. Luin kirjeet ranskaksi, mutta välillä tarkistin viereiseltä sivulta jonkin oudon sanan merkityksen tai varmistin, että olenko ymmärtänyt asiaa sinne päinkään... Hyvä kirja ranskan opetteluun siis. Minun pitäisi ehkä yrittää lukea ranskaksi helppoja lasten- ja nuortenkirjoja, jotta sanavarasto vähän karttuisi, ranskanopiskelustani kun on jo toistakymmentä vuotta aikaa. Kertauskurssikaan ei olisi pahitteeksi.


Ruotsiksi pystyn lukemaan kirjoja, joissa on selkeä juoni ja yksinkertaista kieltä, esimerkiksi dekkareista selviän hyvin. Viime kesänä luin Tove Janssonin Sommarbokenin ruotsiksi, ja siinä karttui ainakin saaristolaissanasto. Aluksi piti käyttää ahkerasti sanakirjaa, kun enhän minä kuivan maan kasvattina tiedä mereen ja saaristoon liittyvää sanastoa kunnolla edes suomeksi, mutta kirjan loppua kohti huomasin, että lukeminen alkoi sujua ja pystyin jo nauttimaankin siitä. Janssonia olisi ihana lukea ruotsiksi enemmänkin, joitain Muumi-kirjoja olen saattanut joskus vuosia sitten lukeakin. Samoin Merete Mazzarellaa haluaisin lukea ruotsiksi, ja Kjell Westötä (vai Westöä?). Suomessa on itse asiassa paljon kiinnostavia ruotsinkielisiä kirjailijoita.


Englanniksi luen varmaan suunnilleen yhtä paljon kuin suomeksi, ja lähes yhtä sujuvasti. Minulla on aina monta kirjaa yhtaikaa meneillään, ja yleensä niistä ainakin yksi on englanninkielinen. Kun hyppelehtii eri kirjojen välillä, on jotenkin helpompaa pitää tarinat erillään, jos kirjat ovat erikielisiä. Jos lukisin kahta suomenkielistä romaania vuorotellen, tuntuu että ne sekaantuisivat helposti toisiinsa, mutta erikielisten kirjojen vuorottelussa ei koskaan tule sitä ongelmaa. Olen huomannut samantapaisen ilmiön taustaäänten suhteen: jos luen suomenkielistä kirjaa, voin ihan hyvin kuunnella samalla englanninkielistä musiikkia, eivätkä ne häiritse toisiaan. Tosin jos luen englanniksi, niin taustalla soiva suomenkielinen musiikki kyllä häiritsee, koska silloin jään kuuntelemaan laulujen sanoja. Englanninkieliset lyriikat on helpompi jättää huomiotta. Nykyään kylläkin kuuntelen tosi harvoin mitään samalla kun luen, sillä tykkään keskittyä lukemiseen silloin kun luen, ja musiikinkuuntelulle on sitten omat hetkensä.


Rakastan erilaisia murteita, vaikka ne välillä saattavatkin vieraalla kielellä lukiessa aiheuttaa vähän päänvaivaa. Ruotsini on sen verran huteraa että murreilmaisut ja muut sanoilla leikittelyt yms. taitavat mennä useimmiten yli hilseen, mutta englanniksi ymmärrykseni useimmiten riittää. Esimerkiksi Iain Banks käyttää kirjoissaan ihan huikeaa skottimurretta - välillä on pakko lukea ääneen ymmärtääkseen mitä sanotaan. Tässä pätkä Crow Roadista:


Lachy glanced from side to side. "It's the petrol," he said, voice low.
"The petrol?" Kenneth didn't understand.
"Load of absolute rot, if you ask me," Fergus sneered.
"Na; it's true," Lachlan said. "See the Navy boys, oot oan the flying boat base?"
"Aye," said Kenneth, frowning.
"They pit this green dye in thur petrol, an if yer foun wi that in the tank uv yer motor car, ye get the jile. But if ye pit the petrol through breed, the dye comes oot, an ye can use the petrol an naebudy kens a thing. It's true." He sat back. "And that's why we huv green breed in oor hoose, sometimes."

Jos koko kirja olisi kirjoitettu skottimurteella, sen lukeminen voisi olla aika raskasta, mutta pieninä pätkinä vuorosanoissa se on minusta pelkästään mahtavaa. On hauskaa joutua välillä vähän rassaamaan aivojaan! Vieraalla kielellä lukeminen on muutenkin mitä parhainta aivojumppaa. Minusta on aina tosi innostavaa ja kannustavaa huomata, että esimerkiksi ruotsinkielistä tekstiä lukiessa yhtäkkiä tajuan jonkun sanaleikin tai muun kielellisen vitsin - silloin huomaa taas oppineensa jotain ja olevansa vähän paremmin sisällä vieraassa kielessä.