Ian McEwan: The Daydreamer

Lempikirjailijoihini kuuluvan Ian McEwanin The Daydreamer on vähän niin kuin lastenkirja, mutta sopii yhtä lailla aikuisenkin luettavaksi. Kirjan päähenkilö on kymmenen ikävuoden korvilla oleva Peter, joka  on mielikuvituksekas ja haaveiluun taipuvainen poika - tuli mieleen, että kuinkahan paljon Peterissä on McEwania itseään? On helppo kuvitella kirjailijan olleen lapsena juuri tuollainen kuvitelmiinsa uppoava haaveilija, joka saattaa unohtaa pikkusiskonsa bussiin kun päässä pyörii kiinnostava tarina.

Kirjassa on seitsemän tarinaa, joissa Peter elää mielikuvituksessaan mm. kissan, vauvan ja aikuisen elämää. Kissatarina (The Cat) oli minusta viihdyttävin, vaikka kaikki muutkin olivat hyviä. Kirjan viimeinen tarina, The Grown-up, on sävyltään haikein ja ehkä eniten aikuista lukijaa koskettava, sillä siinä Peter pohtii kasvamista ja lapsuuden taaksejäämistä, ja kokee myös jonkinlaisen ensirakkauden.

Ei The Daydreamer ihan McEwanin parhaita ole enkä sitä ehkä toistamiseen lukisi, mutta hieno ja erinomaisen hyvin kirjoitettu kirja kuitenkin (mikä on aika itsestäänselvyys kun on McEwanista kyse). Olisi hauska tietää miten lapset nämä tarinat kokevat - luulen että he keskittyvät ihan eri asioihin kuin aikuinen lukija. Jos olisin itse lukenut tämän kymmenvuotiaana, olisin ehkä pitänyt ainakin The Grown-upia outona ja turhanpäiväisenä haahuiluna. Miksei se Peter vaan mennyt rannalle leikkimään muiden lapsien kanssa sen sijaan että mietti jotain ällöjä pussailujuttuja?!

Ian McEwan: The Daydreamer (Anchor Books 1994)

144 sivua

 Bookcrossing

Random Act of BookCrossing Kindness

Blogini vietti muutaman viikon joululomaa, mutta täällä ollaan taas, uuden vuoden myötä uudella innolla. Ehdin jo harkita koko blogin lopettamista, kun loppuvuosi on ollut kirjoittamisen ja välillä lukemisenkin suhteen kovin tahmeaa. Tänään oli kuitenkin postiluukustani tupsahtanut paketti, joka muistutti taas kirjaihmisten ja yhteisöllisen lukuharrastuksen ihanuudesta: bookcrossing-ystävä lähetti minulle yllätyksenä Ian McEwanin The Daydreamerin! En olekaan hetkeen lukenut McEwania, joka on yksi suosikkikirjailijoistani, joten tämä menee lukupinon päällimmäiseksi. Kiitosta vaan kovasti sinne Tampereen suuntaan!

Päivä 27: Yllättävin juonenkäänne tai loppu

Tähän on paha sanoa mitään, ettei paljastaisi liikaa, mutta Ian McEwanin Sovituksen loppu tuli minulle ihan puun takaa. Siis se, mitä Brionysta paljastuu lopussa.

Päivä 19: Paras kirjaan perustuva elokuva

Olen maininnut Ian McEwanin Sovituksen tässä haasteessa jo muutamaan kertaan, mutta pakko se on tähänkin kohtaan vastata. Tarina toimii Joe Wrightin ohjaamana elokuvanakin upeasti, James McAvoy on i-h-a-n-a, Keira Knightley valtavan kaunis ja Keiran vihreä kolttu se vasta mahottoman nätti onkin. (Se on jopa voittanut Best Costume of All Time -äänestyksen.)

(kuva täältä)

Toinen kirja/leffasuosikkini on Stephen Daldryn ohjaama elokuva Tunnit (The Hours), joka perustuu Michael Cunninghamin samannimiseen kirjaan. Harvassa ovat elokuvat, joissa on yhtä hienoja aikuisia naishahmoja kuin Tunneissa, ja leffaan on saatu myös loistavat näyttelijät: Meryl Streep, Nicole Kidman ja Julianne Moore.

(kuva: imdb.com)

Julianne Mooresta tuli mieleen vielä yksi hieno leffa ja kirja: A Single Man. Kirja on Christopher Isherwoodin, leffan ohjasi paremmin muotisuunnittelijana tunnettu Tom Ford. Ja sen kyllä huomaa, positiivisessa mielessä: leffa on visuaalisesti todella kaunis. Siinä on myös valtavan hieno, surumielinen tunnelma, ja pääosia näyttelevät Colin Firth ja Julianne Moore ovat huikean hyviä.

 (kuva täältä)

Päivä 14: Lempikirja lempikirjailijaltani

Edellisessä merkinnässä noita lempikirjojakin tuli jo lueteltua, mutta esittelen pari niistä tässä vähän tarkemmin.

Ian McEwanin Sovitus (Atonement) sijoittuu toisen maailmansodan aikaan. Briony on 13-vuotias vilkkaalla mielikuvituksella varustettu ja tarinoiden sepittämistä harrastava tyttö. Hänen isosiskollaan Cecilialla on orastava suhde talon palvelijan pojan Robbien kanssa. Briony näkee heidän välillään tapahtuvan jotain, jota hän ei ymmärrä, ja tämä väärinkäsitys mullistaa rakastavaisten koko elämän. Tarina on upeasti kerrottu, monitasoinen ja tunteikas. Kirjasta on tehty myös upea elokuva, jonka pääosissa ovat ihanat Keira Knightley ja James McAvoy. Suosittelen sekä lukemaan kirjan että katsomaan leffan!

Juha Itkosen Anna minun rakastaa enemmän kuulostaa nimen perusteella sellaiselta kirjalta, joka ei varsinaisesti houkuttele lukemaan - nimestä tulee mieleen lähinnä harlekiini-tyyppinen kirjallisuus. Todellisuudessa kirjan nimi tulee W.H. Audenin runosta The More Loving One, josta tässä pätkä:

Looking up at the stars,  I know quite well
that, for all they care, I can go to hell,
But on earth indifference is the least
we have to dread form man or beast.

How should we like it were stars to burn
with a passion for us we could not return?
If equal affection cannot be
let the more loving one be me.

Kirja alkaa shokkiuutisella: Suomen suurin ja kansainvälisestikin tunnettu rocktähti Summer Maple eli Suvi Vaahtera on kadonnut Afrikan-matkallaan. Suvin äiti Leena ja entinen poikaystävä Antti käyvät tarinassa läpi elämäänsä Suvin kanssa ja tämän nousua tavallisesta pikkukaupungin tytöstä kuuluisuudeksi. Kirja on huikeaa luettavaa etenkin minun kaltaiselleni musadiggarille, mutta siitä pystyy varmasti nauttimaan vaikkei pop-musiikista juuri mitään tietäisikään, koska tarina itsessään on hieno ja taitavasti kerrottu. Itse intoilin ensimmäisellä lukukerralla etenkin Antin tarinasta ja musajutuista (kuten aikaisemmin mainitsin, olen samaa ikäluokkaa Antin ja Suvin kanssa, joten heihin oli todella helppo samaistua), mutta toisella lukukerralla Leena-äidin kertomus nousi enemmän esille ja laajensi lukukokemusta entisestään. Ihana kirja, taidankin lukea tämän taas pian uudestaan!

Päivä 13: Lempikirjailijani

En osaa nimetä vain yhtä lempikirjailijaa, joten nimeän monta suosikkiani:

Ian McEwan: olen tykännyt oikeastaan kaikista lukemistani McEwanin kirjoista. Pari viimeisintä (Rannalla ja Polte) eivät ole olleet ihan huippuja, mutta luotan että Ianin kynästä irtoaa vielä yhtä loistavia teoksia kuin Lauantai tai Sovitus. Pidän kovasti myös Amsterdamista (joka taisi olla ensimmäinen lukemani McEwanin kirja) ja esikoisromaani Sementtipuutarhasta (joka on jäänyt mieleen todella ahdistavan tunnelmansa takia - vaikuttava kirja siis).

Astrid Lindgren: suosikkilistan kärkipäässä jo lapsuudestani lähtien. Hänenkin kohdallaan täytyy todeta, että olen tykännyt kaikesta lukemastani. Tärkeimpiä ja rakkaimpia ovat lastenkirjojen pyhä kolminaisuus eli Veljeni, Leijonamieli, Ronja ryövärintytär ja Mio, poikani Mio.

Juha Itkonen: Anna minun rakastaa enemmän on yksi kaikkien aikojen lempikirjoistani, Myöhempien aikojen pyhiä on myös todella hyvä, ja muistakin Itkosen kirjoista olen tykännyt vaikka ne eivät ihan kahden ensimmäisen romaanin tasolle ole yltäneet. Tykkään myös Itkosen kolumneista, joita on julkaistu ainakin Imagessa ja jossain naistenlehdessä (olisiko Me Naiset?). Olen samaa ikäluokkaa Itkosen kanssa, joten hänen lapsuus- ja nuoruusmuisteluihinsa on helppo samastua - olen esimerkiksi musadiggarina käynyt läpi kaikki samat brittipop-, grunge- ynnä muut vaiheet kuin Anna minun rakastaa enemmän -kirjan päähenkilöt ja oletettavasti myös kirjailija itse.

Bubblin' under: Siri Hustvedt, Cormac McCarthy, Monika Fagerholm, Lionel Shriver, Merete Mazzarella, Paul Auster, Gabriel Garcia Marquez...listaa voisi jatkaa vaikka kuinka pitkälle.