Päivä 14: Lempikirja lempikirjailijaltani

Edellisessä merkinnässä noita lempikirjojakin tuli jo lueteltua, mutta esittelen pari niistä tässä vähän tarkemmin.

Ian McEwanin Sovitus (Atonement) sijoittuu toisen maailmansodan aikaan. Briony on 13-vuotias vilkkaalla mielikuvituksella varustettu ja tarinoiden sepittämistä harrastava tyttö. Hänen isosiskollaan Cecilialla on orastava suhde talon palvelijan pojan Robbien kanssa. Briony näkee heidän välillään tapahtuvan jotain, jota hän ei ymmärrä, ja tämä väärinkäsitys mullistaa rakastavaisten koko elämän. Tarina on upeasti kerrottu, monitasoinen ja tunteikas. Kirjasta on tehty myös upea elokuva, jonka pääosissa ovat ihanat Keira Knightley ja James McAvoy. Suosittelen sekä lukemaan kirjan että katsomaan leffan!

Juha Itkosen Anna minun rakastaa enemmän kuulostaa nimen perusteella sellaiselta kirjalta, joka ei varsinaisesti houkuttele lukemaan - nimestä tulee mieleen lähinnä harlekiini-tyyppinen kirjallisuus. Todellisuudessa kirjan nimi tulee W.H. Audenin runosta The More Loving One, josta tässä pätkä:

Looking up at the stars,  I know quite well
that, for all they care, I can go to hell,
But on earth indifference is the least
we have to dread form man or beast.

How should we like it were stars to burn
with a passion for us we could not return?
If equal affection cannot be
let the more loving one be me.

Kirja alkaa shokkiuutisella: Suomen suurin ja kansainvälisestikin tunnettu rocktähti Summer Maple eli Suvi Vaahtera on kadonnut Afrikan-matkallaan. Suvin äiti Leena ja entinen poikaystävä Antti käyvät tarinassa läpi elämäänsä Suvin kanssa ja tämän nousua tavallisesta pikkukaupungin tytöstä kuuluisuudeksi. Kirja on huikeaa luettavaa etenkin minun kaltaiselleni musadiggarille, mutta siitä pystyy varmasti nauttimaan vaikkei pop-musiikista juuri mitään tietäisikään, koska tarina itsessään on hieno ja taitavasti kerrottu. Itse intoilin ensimmäisellä lukukerralla etenkin Antin tarinasta ja musajutuista (kuten aikaisemmin mainitsin, olen samaa ikäluokkaa Antin ja Suvin kanssa, joten heihin oli todella helppo samaistua), mutta toisella lukukerralla Leena-äidin kertomus nousi enemmän esille ja laajensi lukukokemusta entisestään. Ihana kirja, taidankin lukea tämän taas pian uudestaan!