David Nicholls: Starter for Ten

Luin muutama kuukausi sitten David Nichollsin One Dayn, josta tykkäsin aivan mahdottoman paljon, ja niinpä päädyin poimimaan kirjakaupan pokkarihyllystä sen edeltäjän. Starter for Ten näytti keränneen ihan mukavia arvosteluja, joskaan ei ihan samanlaista hehkutusta kuin One Day. Ihan mukava kirja se olikin, mutta 18-vuotiaan nörttipojan elämä ei tarjonnut minulle samanlaisia samastumiskohteita kuin vaikkapa One Dayn Emma.

On vuosi 1985 ja kahdestaan äitinsä kanssa asuva Brian on aloittamassa ensimmäistä vuottaan yliopistossa. Isä on kuollut Brianin ollessa 12-vuotias. Brianin parhaita muistoja isästä ovat yhdessä tv:stä katsotut University Challenge-tietokilpailut, ja kun yliopistolla haetaan jäseniä UC-joukkueeseen, Brian tahtoo ehdottomasti mukaan - varsinkin, kun joukkueessa on myös ihana Alice Harbinson, rikkaan perheen hemmoteltu tytär, joka tulee aivan eri maailmasta kuin köyhässä duunariperheessä varttunut Brian.

Starter for Ten on lämminhenkinen nuoruuden kuvaus, jonkinlainen kasvutarinakin. Mukana on kaikille tuttua ensimmäisien opiskeluvuosien epävarmuutta, iho-ongelmia, epätoivoisia ihastuksia, noloja tilanteita ja liiallista (itse valmistetun) alkoholin juomista. Brian on ihan sympaattinen hahmo, mutta välillä kyllä aivan nuija - toisaalta, kukapa ei teini-ikäisenä välillä olisi.

Dialogi on tässäkin kirjassa (kuten One Dayssakin) todella sujuvaa ja luontevaa, se on selvästi Nichollsin suurimpia vahvuuksia. Myös ikävaiheen kuvaus on hyvin onnistunutta, jopa niin, että kirjaa lukiessa ihan pystyi aistimaan nuorten miesten testosteronihien, eilen juodun kiljun, finnivoiteen ja liiallisen partaveden muodostaman hajuyhdistelmän.

Ihan viihdyttävä kirja, välillä hauskakin, mutta ehkä juuri tuon liian vahvan teinipoika-aspektin myötä ei ihan minun suosikkini. (Tai sitten tarina herätti vain liian noloja muistoja omasta nuoruudesta.)

David Nicholls: One Day

Emma ja Dexter tapaavat yliopiston päättäjäisjuhlissa ja päätyvät viettämään yön yhdessä. Siitä alkaa heidän suhteensa, joka on virallisesti ystävyyttä mutta vuosien varrella tahtoo aina jommankumman taholta luisua rakkauden puolelle. Tarina on rakennettu niin, että Dexterin ja Emman elämään kurkistetaan aina kerran vuodessa, heidän ensimmäisen tapaamisensa vuosipäivänä 15. heinäkuuta. Molemmille tapahtuu monenlaista vuosien varrella ja välillä yhteydenpitokin jää vähiin, mutta täysin he eivät pysty toisiaan unohtamaan.

Pidin David Nichollsin One Daysta aivan valtavan paljon! Dexter ja Emma olivat niin aidon oloisia hahmoja, että heidän seuraansa jäi kaipaamaan kirjan loputtua. Varsinkin Emmasta pidin ja samastuin häneen vahvasti. Nicholls on aikaisemmin käsikirjoittanut Rimakauhua ja rakkautta -tv-sarjaa, ja veikkaanpa että monet Rimiksen ystävät pitävät myös tästä kirjasta. Juoni ei ole mitenkään erikoinen, mutta kyllä tämmöinen tavalliseen arkeen sijoittuva ihmissuhdekuvaus ainakin minua viehättää, kun henkilöt ovat kiinnostavia ja dialogi toimii.

Nichollsin teksti on hyvin samantyylistä kuin maanmiehensä Nick Hornbyn, molemmilla on samanlainen lempeän sympaattinen ote, Nichollsilla tosin ehkä astetta vakavampi kuin humoristisemmalla Hornbylla. Sen verran paljon herrojen tyylit muistuttavat toisiaan, että huomasin välillä luulevani, että käsissäni on Hornbyn kirja.

Kirjan pohjalta ollaan tekemässä elokuvaa, jonka pääosissa ovat Anne Hathaway ja Jim Sturgess. Minun päässäni Emma ei ole yhtään Anne Hathawayn näköinen, ja kuten aikaisemmin mainitsin, minun Dexterini näyttää James Nesbittiltä. Voi olla että tuo leffa jää väliin, en halua pilata sillä kirjan jättämää tunnelmaa.

Kirja on kerännyt kehuja ainakin näissä blogeissa: Kirjainten virrassa, Oota, mä luen tän eka loppuun, Lumiomena ja Järjellä ja tunteella.