Ian McEwan: The Daydreamer

Lempikirjailijoihini kuuluvan Ian McEwanin The Daydreamer on vähän niin kuin lastenkirja, mutta sopii yhtä lailla aikuisenkin luettavaksi. Kirjan päähenkilö on kymmenen ikävuoden korvilla oleva Peter, joka  on mielikuvituksekas ja haaveiluun taipuvainen poika - tuli mieleen, että kuinkahan paljon Peterissä on McEwania itseään? On helppo kuvitella kirjailijan olleen lapsena juuri tuollainen kuvitelmiinsa uppoava haaveilija, joka saattaa unohtaa pikkusiskonsa bussiin kun päässä pyörii kiinnostava tarina.

Kirjassa on seitsemän tarinaa, joissa Peter elää mielikuvituksessaan mm. kissan, vauvan ja aikuisen elämää. Kissatarina (The Cat) oli minusta viihdyttävin, vaikka kaikki muutkin olivat hyviä. Kirjan viimeinen tarina, The Grown-up, on sävyltään haikein ja ehkä eniten aikuista lukijaa koskettava, sillä siinä Peter pohtii kasvamista ja lapsuuden taaksejäämistä, ja kokee myös jonkinlaisen ensirakkauden.

Ei The Daydreamer ihan McEwanin parhaita ole enkä sitä ehkä toistamiseen lukisi, mutta hieno ja erinomaisen hyvin kirjoitettu kirja kuitenkin (mikä on aika itsestäänselvyys kun on McEwanista kyse). Olisi hauska tietää miten lapset nämä tarinat kokevat - luulen että he keskittyvät ihan eri asioihin kuin aikuinen lukija. Jos olisin itse lukenut tämän kymmenvuotiaana, olisin ehkä pitänyt ainakin The Grown-upia outona ja turhanpäiväisenä haahuiluna. Miksei se Peter vaan mennyt rannalle leikkimään muiden lapsien kanssa sen sijaan että mietti jotain ällöjä pussailujuttuja?!

Ian McEwan: The Daydreamer (Anchor Books 1994)

144 sivua

 Bookcrossing