lauantai 26. maaliskuuta 2011

Äiti, koira ja kesä ilman miehiä

Luin sattumalta melkein peräkkäin kaksi kirjaa, joissa oli hyvin samankaltainen alkuasetelma: päälle viisikymppisen naisen elämä mullistuu, kun aviomies ilmoittaa kolmen vuosikymmenen avioliiton jälkeen löytäneensä uuden rakkauden omien lastensa ikäisestä naisesta.

Siri Hustvedtin The Summer Without Menissä päähenkilö Mia ottaa etäisyyttä mieheensä ja avioliiton "taukoon" (kuten mies syrjähyppyään kutsuu) muuttamalla kesäksi entiselle kotiseudulleen. Hän opettaa varhaisteini-ikäisille tytöille runoutta ja kirjoittamista kesäkurssilla, viettää aikaa vanhan äitinsä ja tämän neljän ystävättären (Mia kutsuu heitä viideksi joutseneksi) kanssa sekä tutustuu naapurissa asuvaan nuoreen äitiin ja tämän rasavilliin tyttäreen. Tarinassa on paljon naisia ja naisten välisiä suhteita, miehet häivähtelevät vain taustalla Mian aviomiehen Boriksen sähköpostiviesteinä tai naapurin Peten pihasta kaasuttavana autona.

Hustvedt loikkasi suoraan lempikirjailijoideni listakärkeen muutamia vuosia sitten, kun luin Amerikkalaisen elegian. Olen pitänyt kaikista hänen kirjoistaan, eikä The Summer Without Men ole poikkeus, se on aivan yhtä hurmaava kuin aiemmin lukemani Hustvedtin kirjat. Rakastan hänen kirjoitustyyliään, älykkyyttä, sivistyneisyyttä ja taiteiden tuntemusta. Kirjojen hahmot ovat niin aidontuntuisia, että heidät tekisi mieli tavata oikeasti. Tosin täytyy myöntää että Mia kävi välillä vähän hermoilleni, mutta niinhän käy useimpien ihmisten kanssa joskus.

Toinen samasta asetelmasta lähtevä kirja on Anja Snellmanin Äiti ja koira. Suhteeni Snellmaniin ei ole yhtä lämmin kuin Hustvedtiin - osasta Snellmanin kirjoja olen pitänyt paljon, toisia inhonnut. Äiti ja koira on neutraalimmasta päästä, se ei aiheuttanut valtavia tunnereaktioita vaan oli enemmänkin mukavaa ja viihdyttävää iltalukemista.

Näitä kirjoja yhdisti alkuasetelman lisäksi myös se, että molempien tarinoiden aviomiehet olivat vähän tossukoita. Johtuuko se vain siitä, että tarinaa kerrottiin enemmän naisen näkökulmasta (Snellmanin kirjassa välillä miehenkin)? En muista koskaan törmänneeni kirjaan, jossa miespuolinen päähenkilö avautuisi suhteestaan nuorempaan naiseen. Onko niitä? Sellaisen tarinan lukeminen voisi olla mielenkiintoista.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti