sunnuntai 26. kesäkuuta 2011

Kutsumus

Kreetta Onkelin Kutsumus ei vakuuttanut minua ollenkaan, mutta luin sen kuitenkin loppuun asti, lähinnä siksi että se oli melko ohut ja nopealukuinen. Lähes pelkistä lyhyistä päälauseista koostuva teksti ei kyllä millään tavalla tempaissut mukaansa, ja henkilöhahmotkin olivat järjestään tyhmiä ja vastenmielisiä. Lähinnä tästä tuli mieleen Juha Vuorisen Juoppohullu-kirjat, tosin Onkelin kirjassa päähenkilöt ovat naisia, mutta heillekin hapan maistuu. Välillä yletön kärjistäminen pisti vähän hymyilyttämään, mutta enimmäkseen se vain ärsytti.


En ole kovin syvällisesti tutustunut Onkelin tuotantoon, Ilosen talon luin joskus vuosia sitten mutta siitäkään en paljoa muista. Sanokaapas, arvon lukijaraati, kannattaako Onkelia lukea lisää vai luovutanko suosiolla?

2 kommenttia:

  1. Olen lukenut Onkelilta vain Kotirouvan, ja siitä kyllä tykkäsin! Tyylilaji on jonkinlainen musta komedia, melkein kuin realismia mutta tapahtumat ja henkilöt ampuvat hieman yli. Mikään iloinen kirja Kotirouva ei ole, mutta minut se tempaisi mukaansa ja herätti ajatuksia.

    VastaaPoista
  2. Tuossa Kutsumuksessa tapahtumat ja henkilöt ampuvat aika reilusti yli, mutta minua se enemmän ärsytti kuin nauratti. Ehkä pitäisi olla itse kirjailija tai kustannusalalla töissä, että se huumori uppoaisi kunnolla. Mutta pidänpä silmät auki Kotirouvan varalta, kiitos vinkistä! Jokin Onkelin tyylissä kuitenkin kiehtoo, vaikka tuo Kutsumus aiheutti lähinnä negatiivisia fiiliksiä.

    VastaaPoista