sunnuntai 5. helmikuuta 2012

Anu Silfverberg: He eivät olleet eläimiä

Anu Silfverbergin novellit eivät kolataneet minulle yhtä vahvasti kuin Philip Teirin. Olen pitänyt kovasti Silfverbergin kolumneista ja siksi tämä novellikokoelmakin kiinnosti, mutta ei sitten loppujen lopuksi tehnyt kovin suurta vaikutusta. Novellit ovat kyllä ihan hyviä, mutta ne eivät aiheuttaneet minussa oikein mitään tunnereaktioita, vaan jäivät jotenkin etäisiksi.

Kirjan kanssa poseeraavat Herra Kilpinen ja K. Rapula.

Vahvimmin novelleista mieleen jäivät Balfron Tower, jossa Lontoossa lomalla oleva suomalaistyttö päätyy asunnottoman pojan matkassa paikkoihin, joita turistit eivät yleensä näe, sekä Emakkohäkki, jossa raskaana oleva nainen samaistuu sikaan.
 

Anu Silfverberg: He eivät olleet eläimiä (Avain 2011)
256 sivua
Kirjastosta

6 kommenttia:

  1. No, olen niin täysin samaa mieltä. Olen yrittänyt tätä, mutta kun en syty, niin en. Sen sijaan minäkin pidän Anun kolumneista kovasti. Kiva, että en ole yksin näiden tuntojeni kanssa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu, sama ongelma minullakin. Sinänsä ihan hyviä novelleja, mutta kun ei vaan iske kipinää.

      Poista
  2. PS. Elämäni suosikkinovellikokoelmat ovat Raymond Carverin Mistä puhumme kun puhumme rakkaudesta, Herta Müllerin Matala maa sekä Italo Calvinon Marcovaldo.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En ole lukenut mitään noista. Pitääpä kokeilla, jos meillä vaikka olisi samanlainen novellimaku. Kiitos vinkeistä!

      Poista
  3. Minäkin luin tämän kokoelman ihan vast'ikään. Pidin kyllä, mutta hieman tasapaksu kokoelma. Emakkohäkki on niin hyvä, että siihen verrattuna muut, sinänsä taidokkaat novellit, jäävät ns. statistin osaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Emakkohäkki oli minustakin selvästi kokoelman parhaimpia novelleja. Se on varmaan vielä vaikuttavampi, jos on itse ollut raskaana. Minä en lapsettomana kauhean hyvin osannut samastua tarinan naiseen enkä emakkoon. :)

      Poista