Entinen kuuluisa runoilija, nykyinen katkera teatterikriitikko Ted Wallace saa harvoin tapaamaltaan kummityttäreltä erikoisen toimeksiannon: hänen pitää matkustaa vanhan ystävänsä ja tämän perheen kartanoon Norfolkiin ja raportoida sieltä kirjeitse kummityttärelle paikan tapahtumista ja ihmisten edesottamuksista. Kummityttö kertoo kokeneensa Norfolkissa jonkinlaisen ihmeen, ja siinä on ollut merkittävässä osassa Tedin toinen kummilapsi, teini-ikäinen, runoilijan ammatista haaveileva David.
En oikein osaa sanoa tästä kirjasta mitään. Aika hauska se on, ja räävitön, välillä vähän rietaskin. (En suosittelisi tätä ihan kaikista tiukkapipoisimmille siveydensipuleille.) Joku tässä kuitenkin vähän tökki, en vain osaa määrittää mitä se oli. Ehkä kirja ei vain kohdannut odotuksiani, jotka olivat kieltämättä aika korkealla. Tykkään Stephen Frysta (voiko hänestä olla pitämättä?) ja minusta on äärimmäisen hienoa ja hauskaa että hänet on äänestetty osaksi Ison-Britannian kansallisaarteistoa. :) Virtahepo on ihan kelpo kirja, mutta siitä puuttuu se jokin joka tekisi siitä loistavan.
Mietin sitäkin, että johtuisiko lattea fiilis suomennoksesta ja olisinko innostunut kirjasta enemmän englanniksi luettuna. Käännös on kuitenkin minusta hyvin onnistunut ja oikein sujuvaa tekstiä, joten sitäkään ei voi syyttää.
Ärsyttävää, kun kirjasta ei keksi mitään vikaa mutta ei silti oikein osaa siitä tykätäkään. Ehkä tämä kaikki johtuu Stephen Frysta. Jos Virtahepo olisi jonkun muun kirjoittama niin osaisin ehkä muodostaa siitä selkeämmän mielipiteen. Nyt kirjailijan hahmo puskee jotenkin liikaa mieleen, varsinkin kun kirjan kannessakin on iso kuva hänestä.
Stephen Fry: Virtahepo (Schildts 2011)
Alkuperäisteos The Hippopotamus (1994)
Suomentanut Titia Schuurman
335 sivua
Kaverilta lainattu
Suomentanut Titia Schuurman
335 sivua
Luin Virtahevon joulukuussa (en ole vielä kirjoittanut blogiini siitä(kään)), ja yhdyn mielipiteeseesi. Pidin kirjasta tavallaan kovasti, ja silti olin samalla vähän pettynyt. Luulen että minunkin odotukseni olivat vähän liian korkealla (ja lisäksi Wallace oli koko ajan mielessäni Fryn näköinen, vaikka yritin olla ajattelematta niin :D).
VastaaPoistaVoi Fry! Minä olen lukenut Frylta vasta tuon Making HIstoryn ja siitä tykkäsin mutta siinä oli ehkä plussana se että päähenkilöä ei osannut kuvitella Fryn näköiseksi (ainakaan minä en osannut).
VastaaPoistaKuulostaa kyllä kiinnostavalta vaikka tökkikin.
Brittipainoksessa kannessa taitaa olla ihan vitahepo, helpottaisikohan se lukemista? :))
Sara: minunkin mielessäni Wallace näytti väkisin Frylta, vaikka yritin tietoisesti kuvitella hänet eri näköiseksi..
VastaaPoistaLinnea: Making history vaikuttaa tosi kiinnostavalta, se pitää kyllä lukea. Hyvä jos siinä kirjailijan olemus ei ole liian hallitseva. :)